Uusi vuosi ja uudet kujeet

Ollaan kohta kuukautta vaille vuosi asuttu Hiisin kanssa saman katon alla enkä meinaa vieläkään ymmärtää, että Hiisi on Hiisi. Tätä on vaikea selittää, mutta se, että Hiisi asuu m i n u n kanssa, ei kenenkään muun, minun. Koskaan ei kaloja ihmeellisempiä otuksia ole kanssani asunut, ja Hiisi on mitä mahtavin kaveri! Iskä oli aivan mielettömän ihana, kun vietettiin viikonloppua Mikkelissä. Minä pääsin helpolla, kun äiti ja iskä antoivat Hiisille jokaisen ruuan ja muutenkin hoitivat sen leikittämisestä ja päivittäisestä happihypystä parvekkeella. Äiti olisi syöttänyt Hiisille varmaan kilon voita, jossen olisi ollut kieltämässä. :D Pöpsi oli onnellinen kissa - valvoi ja touhusi pitkät päivät, eikä se löytynyt kuin pari kertaa kenkäkaapista. Ensimmäistä kertaa se oli todella rento Mikkelissä.

En tiedä mistä johtui Hiisin vähäiset aamuyönunet. Kuuden jälkeen kissa alkoi heretellä ja jatkoi sitä niin kauan kunnes sai mut potkittua ylös. Kirosin. Mietin mahtoiko syynä olla se kuuden yön ero, minkä Hiisi vietti kahden neiti-kissan seurana. Sielläkin kuulemma oli kuitenkin nukkunut pikkuserkkuni päällä ja vieressä. Ehkä olen sille sittenkin tärkeä. :D

Alpeilla oli upeaa, niin kuin kuvitella saattoikin. Tämä kerta kuitenkin ylitti kaikki huimimmat haavekuvanikin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mitä nyt lentokoneet jättivät peräänsä valkoisia taivaanhalkojia. Koska Madonna ei ollut vielä täyttynyt italialaisista, avautui meille lähes tyhjät baanat. Oikein oiva paikka tuollaiselle neljän laskupäivän retkelle! Meidän porukka ei olisi voinut paremmin sattua, meillä oli niin mainiota. Postaan tänne kuvan tai kaksi reissulta, kunhan niitä ensin koneelle saan.

Huomenna tosiaan vaihtuu vuosi. Aattoa vietämme Sannan kanssa ainankin aluksi täällä meillä. Kuohuvaista tulee varmasti maisteltua. :) Ehkä tästä tulee se paras uuden vuoden vaihdos aikoihin. Toivon kovasti. Voi olla, että käymme jossain pippaloissa. Pitänee katsoa mitä ilta tuo tullessaan.

Mainiota Joulua!

Toivontan jo nyt hyvät joulut jokaiselle! Iskä päätti yllättää keskiviikkona kertomalla, että lähdemme Madonna di Campiglioon, Italian Alpeille, jouluksi. Huomenna lähtee kone Hki-Vantaalta kohti Milanoa. Meitä lähtee seitsemän hengen porukka, josta olen niin iloinen. Madonnassa on kuulemma pari metriä lunta, joten tästä joulusta tulee UNELMA! ♥

Olin niin kovasti odottanut ensimmäistä joulua Hiisin kanssa yhdessä. Nyt se siirtyy vuodella - Hiisi pääsee Vantaalle joulukotiin kahden muun kissan seuraksi. Vähän mua jännittää miten Hiisi pärjää viisi päivää ihan uudessa paikassa, uusien ihmisten keskellä. Onneksi joulukoti on hyvä. :)

Ensi viikon perjantaina tullaan takasin, syöksyn varmasti heti hakemaan Hiisin kotiin. Tosin voi miten minua säälittää Hiisi, kun se joutuu lähtemään sillon perjantaina vielä Mikkeliin. Mennään sinne viikonlopuksi - tullaan sitten tiistaina takaisin viettämään uutta vuotta Helsinkiin.

Kaveri Hiisille kutkuttelee niin paljon takaraivossa, ja puoliksi nyt olen päättänyt jollain aikavälillä toisen kissan ottaa. Uskon se olevan meidän jokaisen parhaaksi.

Heat, please.

Käytiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna autolla Mikkelissä. Voi miten mukavaa oli, ja Hiisilläkin oli matkaseurana Perro-neiti Nova. Takasinpäin kun ei koskaan meinata jaksaa matkustaa, niinpä jälleen kerran ajelin pinna kireällä koko kolme tuntia. Toisaalta Hiisi nautti, kun pääsi äiskän paapottavaks. Mikkelissähän, kun on tunnetusti tilaa, niin siellä on mukava ottaa spurttia ja ehkäistä osteoporoosia rappusissa. ^^

Muutama päivä siten sai ilokseni kuulla, että Roopella on ompelukone! Tänään kävin katsomassa Leevin korispeliä, jonka jälkeen jäin niille surruttelemaan Hiisille koppaan päällistä. Tässä siis muutama kuva tästä suuresta ylpeydestäni. :D



Sovitaan Pöppänän kanssa nyt hyvin yhteen! :D

Maanantaina pitää soitella eläinlääkärille, josko saataisiin rahoittavia matkaan jouluksi. Viikon päästä (vielä en ole päättänyt päivää) suunnataan kohti Mikkeliä. Parin yön seutua mökkihöperöidytään mökilläkin. :) Vielä, kun jaksaisi nämä muutamat tentit niin sitten olen iloinen!

I need a doctor

Tänään se päivä sitten koitti: Hiisi ja eläinlääkäri. Koko homma meinasi mennä aivan käteen kiitos oman aikataulussa pysymättömyyteni. Olin myöhässä, enkä sitten meinannut löytää viimeisiä metrejä perille, joten paineltiin Hiisin kanssa melkein vartti myöhässä. Onneksi vastaanoton ihmiset olivat niin kivoja ja mukavia ettei tarvinnut potea äärimmäisen huonoa omatuntoa (huono omatunto riitti :D). Hiisiä ei sitten rokotettukkaan, eikä näin ollen sirutettu. Sainoivat, että riittää parin vuoden välein rokotus. Ensi vuonna sitten. Kaikki oli kuulemma Hiisillä ok, hampaatkin erinomaisessa kunnossa. Kehuja Hiisi sai turkistaan. Voi miten mamma tulikaan ylpeäksi pienestään. ♥ Juteltiin vähän ruokinnasta ja ulkoilusta. Matkustukseen en apua saanut, mutta toivottavasti lähiaikoina. Oli helpottavaa kuulla, että Hiisi voi hyvin. Siitä kun voin päätellä hoitavani Pöppänää hyvin.

I got my rock moves

Hiisi on ihanin, ihan paras! Vaikka ei siitä nykysin mitään seuraa ole (paitsi aamulla klo 7, kun sen mielestä olisi oikein hyvä aika saada ruokaa). Kissi kököttää vain punaisessa korissa vessan lattialla miu yökkärin päällä. Aina ohi mennen, kun sitä vilkasee, tulee katse "Ai ooks kade vai, nii-i, täällä on kyllä tosi lämmin". Tästä siis voi päätellä, että pieni yksiöni on aika viileä. Toinen pattereista ei tahdo lämmetä ollenkaan, pitänee soittaa talonmiehelle, jotta saadaan kissa vessasta pois.

Lunta näin ekaa kertaa eilen. Havahduin siinä Puistolan kohdalla, että laituri oli ihmeellisen valkean kerrostuman peittämä. Kävin Vantaalla katsomassa Leevin korispeliä, ja pojat voittivat! GO MY BOYS! Ens viikolla uudestaan. Tänään onkin ollut oikea lumimyräkkä. Ulkona tuuli odottamaani vähemmän, ja oli virkistävää käydä talsimassa talven ensimmäisiä lumikinoksia. :)

En ole kateellinen, en sitten tippaakaan! Kuka nyt Thaimaaseen tähän aikaan vuodesta haluaisi?! Tälläinen pimeä ja kolea aikahan on tätä parasta Suomen antia... Köhö. Iskä siis suuntaa kohti Krabia alkuviikosta. Milloin miusta tuli niin vanha, etten noille reissuille mukaan pääse? Jos jotain positiivistä voidaan tästä hakea, niin miä saan auton! V i i k o k s i! Yay. Tämä tietää Hiisille epäonnea: rokotukset. Käytän tilaisuuden hyväksi käyttää kakaraa lääkärissä. Samalla tahdon sille rauhottavia matkustusta varten. Sitä odotellessa!

PS. Maanantaina kävin ostamassa unelman harmaana. ♥

Temporarily out of gas

Viime viikon tiistaina täytin 20v. Miulle laulettiin. Olin otettu. :)Saman viikon maanantaina juhlittiin tyttöporukalla, meiltä täältä Töölööstä siirryttiin Shakeriin shottirallista nauttiimaan. Hiisi istui täällä kotona omalla tuolillaan ja kommentoi keskustelua, esitteli tuo huomion kerjuri leikkitaitojaankin.

Perjantaina täällä oli sitten vähän muutakin porukkaa juhlimassa myös Johania, joka vanheni vuoden puolestaan maanantaina. Ilta meinas mennä ihan käteen, kun porukka jätti tulematta ilman, että olivat ilmottaneet. Onneks saatiin vahvistusta eriskummalliseen joukkoomme kahdelta HHlaiselta. Olin yllättnyt kuinka hyvin Hiisi otti koko illan. Tykkäs ihmisistä niin kovasti. Omalta kohdaltani ilta ei päättynyt parhaissa merkeissä, mutta pääasia, että muilla oli hauskaa! Ja olihan itsellänikin niin kauan kuin sitä riitti. ^^

Kuun alussa käytiin myynti-porukalla Tukholmassa. Hiisi nautti Sannan seurasta, ja miä pidin huolettomana hauskaa. Kortinkin Hiisille laitoin tulemaan. Käveltiin ihan vahingossa Vanhaan Kaupunkiin ja nautittiin huippuhyvää kaakaota. Risteilyllä oli niin mukavaa! En olekkaan ollu laivassa sitten kuudennen luokan.

Viime viikko meillä oli yritystyöskentelyä. Miä promosin Hesaria. Opettavainen ja jokseenkin rankka viikko oli. Tapiolan keskuksen käytävällä tuli puhuttua kurkku kipeäksi. Oi voi. Onneks sain perjantain vapaaksi jolloin oli KÄMMIBILEET! Ihan ilta Tähti-tyttöjen kanssa. Nukkumaan päästiin vasta neljän jälkeen ja aamulla miä ajoin kaikki ylös kymmenen jälkeen, kun miu piti lähteä kotia kohti Malminkartanosta viimeistä vuoroa varten. Hiisiä tuli katsomaan äiti sekä iskä, se oli oikein onnellisena nukkunut tuolla alkovissa iskän jaloissa. Voi niitä miehiä! :D Illalla vielä päätin lähteä Janican luo Jakomäkeen, voi miten kiitänkään onneani, että Lauri lähti samaa matkaa mukaan - yksin ois ollu aika jännät paikat mennä. Köhö. Koko lauantaina vietin 2 tuntia kotona, siis koko vuorokautena!

Porukat lähti eilen laivalle, joten tänään piti sitten käydä hakemassa ne Länsisatamasta. Koska miulla oli kerrankin auto taas käytössä, päätin kruisailla kohti Vantaata ja viettää sillä Leevin ja Roopen kanssa pari tuntia. Hiisi protestoi yksinoloa..yllätys.

And I'm feeling good.

Hiisi on kokenut maakuntamatkailua oikein olan takaa. Viime viikon perjantaina suunnattiin kassukoinemme Lahteen, jossa olikin ihan huippua! Hiisi jutteli koko illan paljon ja majoittui eteisen kenkäkaappiin. Me veljen kanssa juotiin olutta, syötiin pizzaa ja katsottiin animaatiota. Jannea lainaten "Aika ennakkoluuloton yhdistelmä meillä tässä". Oli hienoa. Äiti tuli hakemaan meitä matkalaisia seuraavana päivänä. Hiisi huusi kuin syötävä takapenkillä.

Mikkelissä Katti osasikin olla jo rauhallisemmin. Eteisen kenkäkaappi oli taas kovassa kulutuksessa. Meinasi Kissan sydän pysähtyä, kun joutui jo tiistaina hyppäämään taasen auton takapenkille rääkymään. Auton nokka suuntasi kohti Savon sydäntä: Varpaisjärveä. Hiisi oli kuin kotonaan mummin luona. Ja voi miten mummi Hiisistä tykkäsi! Taasen oli parasta. Käytiin Nilsiässä markkinoilla, ja vietettiin aikaa yhdessä. ♥ Torstaina kissa meinasi heittää veivinsä matkalla kohti Mikkeliä.

Perjantaina Katti säästyi matkustamiselta, kun se jäi äidin kanssa Mikkeliin miu suunnatessa kohti Jyväskylää Lauran luo. Oi miten ihana koti-ilta olikaan! Brie-juustoa, porkkanoita, siideriä...NAM! Suuret kiitoksen Lauralle rentouttavasta illasta, se oli parhain lopetus viikolle. Seuraavana päivänä matkustinkin oikein uran takaa. Ensin JKL-MLI ja sitten vielä MLI-HKI. Hiisi ei taaskaan meinannut pysyä nahoissaan.

Olin kuvitellut viettäväni jokseenkin railakkaan viikon. Humalanhakuisimmaksi illaksi jäi kuitenkin torstai, jolloin join kolme caipiroskaa. Lotta kiskoi samassa ajassa 6 jekkukolaa - taisin olla sitä enemmän humalassa, sen siitä saa kun lähtee ammattilaisten kanssa liikkelle. Viikko oli oikein hyvä, ehkä vähän raskas. Tänään vielä kävin auttamassa kaveria muutossa. Sen loppumista juhlistettiin maukkaalla ruualla. Kotiin päästyäni Hiisin mielestä olin viissiin ollut ikuisuuden poissa vastaanotosta päätellen: äää, ihanaa oot kotonaaa, puurrrrr, puurrr, pusku, pusku. ♥

Never thought I'd get any higher

Olen ihan iloinen etten enää elä extaasissa. Olo on seesteistynyt. Oikein hyvä näin. Vihdoin ja viimein ehkä saattaisin nukkuakkin. Väsyttää. En ole nukkut kahteen viikkoon kunnolla. Mistä lie johtuu. Khihi. (No ei se siitä johdu..)

Hiisi kaipaaa aina vain enemmän ja enemmän hellyyttä. Onneks on sitä antaa. Ruokakin on taas alkanut maistumaan. Leuassa sillä on vain semmoinen verenpurkauma-juttu. Raapinut raukka leukaansa niin kamalasti. Pitää yrittää keksiä siihen jotain mikä vähän hillitsisi kutinaa.

Samalla kun Hiisi on hellyydenkipeä, niin minä olen seurankipeä. Vissiin tuo puoli vuotta Finnairilla teki tehtävänsä vuoden erakoitumisten osalta. Enpä silloin oikein ketään koskaan nähnytkään. Hmm. Nyt näen, ja paljon ihmisiä näenkin. Onneksi on näitä oikein huippuja koulukavereita.

Perjantaina lähden Lahden kautta Mikkeliin. Todella mukavaa käydä veljeä moikkaamassa ensin. Pitkään aikaan en Lahdenmaalla olekkaan käynyt. Vielä on ensi viikon suunnitelmat hakusessa, mutta eiköhän nekin tässä vielä asetu.

Hiisille ostin tänään Feliwaytä, jotta tuo matkustaminen onnistuisi stressittömämmin. Perjantaina siis testiin se spray. Nyt lähden nukkumaan. Hyvää yötä.

Ps. Sainoinko jo että saattaisin olla ehkä ihan pikkuisen ihastunut? Mhihi.

It was the wicked and wild wind

Ihan mieletön fiilis. Tuntuu kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, jonkun toisen elämää. Ehkä tämä on sitä jonkun sorttista onnellisuutta. Aika menee siivillä, ja koko ajan on jotain uutta ja ihanaa mitä odottaa. Koulu on mahtavaa, vaikka töitä se teettää. Koskaan en ole tainnut tehdä koulutöitäni tälläisellä innostuksella. Toki vielä vaivaa tämä viimetingan pahe, mutta voi sitä ihmettä, kun huomaa tajunneensa ja oppineensa. Saan ihan älyttömän fiiliksen jokaisesta tehdystä työstä.

Viime kuukausi, tuleva puoli vuotta. Upeaa! Aivan siis käsittämättömän upeaa. Tupareita, juhlia, kahvitteluja ja lounaita. En ole ollut näin pirteä aikoihin. Viikon päästä pääsen saunaan. Ahh sauna! Sitä ihmettä en olekkaan kokenut sitten joulun. Sitten Lahden kautta Mliin, viikoksi. Mummin näkeminen, kavereita, ratsastamista, juhlimista. Ai kun meinaa järki lähteä!

Tulevat synttärit. Kuukausi, sitten minusta tulee aikuinen. Toivottavasti saadaan järkättyä ne mahtavimmat synttärit koskaan, voi olla, että paikalla on vain me kaksi sankaria. :D Pikkujoulut. Äää, pää räjähtää!

Kuukauden loman jälkeen GOOM. Alepa, teemme historiaa! T:Siwa
Sitten vielä Alpeille, Itävaltaan. Unelmien täyttymys. Kahdeksas kerta tulossa, aion elää sen täysillä. Niin kuin aina ennenkin.

En tiedä miten päin tässä olisi. Olen kuin lapsi karkkikaupasssa. Ja Hiisi ♥
Se vaan on niin ihana, paitsi ehkä silloin, kun se hyppää puusta niskaan. Haluan niin uskoa, että se on onnellinen katti.

I can’t wait ’til the morning
Wouldn’t wanna change a thing

Halo = valoympyrä

Nyt vihdoin ja viimein haluan jakaa kanssanne Nebuankhet Hobgoblin Halon a.k.a. Hiisin. Kissan, jonka voisin sanoa muuttaneen elämäni.

Hiisi on ollut parasta elämässäni pitkään aikaa, ja rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Varsinkin nyt, kun en ole tehnyt pitkää päivää töissä ja mennyt suoraan nukkumaan kotiin päästyäni, voin sanoa oppineeni tuntemaan Hiisistä niin paljon enemmän ja meistä on tullut niin paljon läheisempiä. Hiisi ei malta syödä ruokaansa tultuani kotiin, vaan antaa mulle hellyyttä tulvitan "tervetuloa kotiin, ihana nähdä siua!"-osoituksen. Puskemista, kehräämistä ja kuolaamista on aina tiedossa. Ruokakin kyllä kelpaa, välillä nirsoillaan, mutta herkut kelpaa aina. Yleensä kurkut ehtivät hävitä leipäni päältä, jos satun kääntämään selkäni hetkeksikään tai tassu tulee korvan vierttä suoraan lautaselleni.

Hiisi on myös äärimmäisen utelias. Mikään ei jää tältä vahtikatilta huomaamatta, jos päätän laittaa vessan oven kiinni hetkeksi niin Hiisi on oven takana kovaan ääneen huutamassa, että nyt on hänet jätetty ihan tapahtumien ulkopuolelle. Hiisi istuu lähes poikkeuksetta pöntön päällä käydessäni suihkussa, mutta jos sattuu olemaan samalla hetkellä vieraita niin Hiisi viettää aikansa vahtien tunkeilijaa. Eihän nyt ketään voi jättää vartioimatta! Tämä katti jahtaa myös omaa häntäänsä ja leikittää itse itseään. Hiisi hakee leikkikoristaan lelun, asettaa sen keskelle lattiaa ja menee vaanimaan verhon taakse, kun lelu on tapettu on se aika asettaa takaisin lattian keskikohtaan ja aloittaa alusta. Fiksu kissa.



Lämpöä rakastetaan tässä talossa eniten. Nyt kun aurinko ei enää lämmitä ikkunalautaa, on se unohdettu löhöämispaikkana, sängystä ja kopasta on tullut parhaat paikat nukkua kauneusunia. Aamuyöllä lämpöisin paikka löytyy mun vierestä peiton alta. Syli on muutenkin aina hyvä ja lämmä paikka makoilla. Jos itse et ymmärrä ottaa niin Pöppänä pitää huolen, että ei jää rapsutusten ja lämmön ulkopuolelle. Aamut ovat ihan meidän aikaamme, varsinkin viikonloppuaamut. Sillon kellitään yhdessä rapsutusten ja kehräyksen kera. Aamupalakin on se päivän tärkein ruoka. :)

Jääkaappi on Pöpsyn paras kaveri. Mikkelissä mielellään istuttaisiin jääkaapissa vaikka koko päivä, jos vaan siellä ei ois niin kylmä. Mikkeli on muutenkin Hiisin mielestä mieletön paikka, kun siellä voi juosta! Pääsee ravaamaan rappusia, pitkää spurttia ottamaan ja pakoon kunnolla, jos on tarve. Ainut mikä siellä vain harmittaa, kun huoneita on niin paljon ettei aina tiedä missä se mamma viilettää.

Hiisi on kunnostaunut myös käräpästenjahtaajana. Nykyisin ei kauaa ehdi lihavat siivekkäät pörrätä ympäriinsä ennen kuin Pöpsy on popsinut ne jo poskeensa. Sekös minua miellyttää ettei itse tarvitse juosta lehti kourassa ympäriinsä.

Hiisi on huippu kaikkine vikoinensakkin. Tykkään tuosta pienestä leijonan pojastani (eikä kukaan nyt naura :D) kamalasti. Pus. ♥

Every moment was so precious.

Kyynel tipahti poskelle, sydän pysähtyi, hengitys lamaantui. Vasta musiikin tunkeutuessa odottavaan hiljaisuuteen uskalsin niiskaista. Rakastin. Rakastan. Katsoin WALL-E:tä.

Kuulin joskus sanottavan, että elokuva on hyvä jos ei katso kelloa välissä. Yleensä katson kelloa joka leffassa, eli kohdallani uskon kellottoman elokuvan tarkoittavan erinomaisuutta. Nyt en katsonut kertaakaan. Ei tullu edes mieleeni, eläydyin niin totaallisesta tämän pienen robotin romanttisuuteen. Elin täysillä mukana. Tuollaista elokuvaa, tunnetta, ei koskaan olisi voitu tehdä ihmisten näyttelemänä, ei millään muilla hahmoilla kuin roboteilla. Mieleeni siinä puhuttiin (ihmiset) vähän liikaa, mutta sehän oli lastenelokuva, ei aikuisten. Katsellessani kierteisgalaksia yhdessä WALL-E:n kanssa sydän puristui ikävästä Tähtieni pariin.

Olen päättänyt haastaa itseni, toivon etten luovuta ennen joulua. Haastan itseni käymään myynnin koulutusohjelman loppuun. Kovastikkin kutkuttelisi hakea Kauppakorkeaan uudestaan paremman tutkinnon, sitsaamisen, yhteissöllisyyden takia, mutta Haaga-Heliassa joudun suuremman henkisen haasteen eteen. Minun on niin äärettömän vaikea mennä siihen muottiin mitä he luovat, joten tässä on paikka kasvaa ja kehittyä.

Huomenna haluan mennä katsomaan Alisaa, rakkaimpaani. Tuota sinisilmäistä tyttöä, joka hurmaa kaikki, jonka silmät kertovat enemmän kuin maailma. Vien hänelle vaaleanpunaiset talvikengät. On myös ihana nähdä siskoani, niin pitkä aika viime kerrasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. Huomenna nähdään.

Muuan ero

Mikä sinun nimesi on,
kysyi multa puu,
Millaiset lehdet sinulla on.
Torni tiedusteli kuinka korkea olet.
Minä laskeuduin pitkäkseni maahan,
eikä se kysynyt minulta mitään.
Ei sanonut mitään.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksy. Nyt suostun vihdoin myöntämään, että syksy on tullut jäädäkseen. Kolea, harmaa tuuli velloo taas Mannerheimintietä pitkin, ja on kylmä juosta kiinni raitiovaunua aamuisin. Koulua takana tasan viikko. Voi mitä tunteiden vuoristorataa se viikko onkaan pitänyt sisällään. Kotona ihnoan sitä eniten, Pasilassa jopa pidän. Vielä pääsen yli yliopistosta, vielä joku päivä.

En käsitä miten nopeasti aika kultaa muistot. Viikko siitä, kun tulin Washingtonista, ja jo nyt kaipaan niin kovasti kentälle. Ehkä elämäni rankimmat puoli vuotta vietin siellä, mutta kyyneleet meinaavat kihota silmiin nähdessäni 615 pyyhältävän ohi työntekijät ja matkailijat kyydissään. Koskaan en ole oppinut itsestäni, maailmasta tai muista ihmisistä niin paljon kuin LEKO 1:sen toimistossa nenän ollessa kiinni ruudussa ja mielenkiintoisinta mitä ympärillä tapahtui oli Jonuska keittämässä teevettä. Tiedän, että jotain pahaa olisi tapahtunut, jos sinne vielä olisin jäänyt. Energia kun ei enää riittänyt mihinkään excel-täyteläisen päivän jälkeen. Nyt nämä ylimääräiset tunnit ovat ihan ongelma. 1,5h päivästä omaa aikaa ja siihen kun lisää vielä lyhyemmät päivät koululla. Vapaa-aikaa on niin runsaasti, että olen ihan hämilläni miten sen käyttää tehokkaasti. Ehkä näin aluksi annan itselleni oikeuden levätä ja kerätä voimia tulevaan. Kiitän niin paljon pomoani, pomon pomoa ja kaikkia työkavereita siitä mitä sain, ja että antoivat mahdollisuuden tälläiselle räkänokalle. Ahh jaksan tästä aiheesta vollottaa varmasti vielä monesti.

Piisiläinenkin on ollut ehkä ihanin. Odotan oikein näkeväni tuon körilään muutaman Pasilassa vietetyn tunnin jälkeen. Taidan joku päivä kirjoittaa millaisena minä näen Hiisin, ihan sellaisen Hiisille omistetun entryn. Tuo Smaragdi-silmä sen ansaitseekin, onhan se ehdottomasti paras kaveri, kämppis ja totuudensanelija. Paljon olen miettinyt sille kaveria, mutta en ole valmis pentuun. En ollut, kun Hiisin otin, enkä ehkä ole ikinä. En tiedä miksi oon nyt jotenki niin into näihin vanhempiin kavereihin. Tästä tulikin mieleeni, että sain vihdoin väännettyä kakarasta Ahne-potretin:



Toinen, kun ei malta pysyä poissa raksupussista. Harvinaista herkkua nuo meijän Pöppänälle niin kaikki pitää saada mikä irti lähtee. :D <3

I'll do it on my own.

Voi, että mikä (ensinnäkin) viikonloppu oli ja siihen vielä hurja viikonaloitus päälle. Hohhoi. Lauantai oli kuulemma yksi kesän kauneimpia päiviä. No minähän nukuin sen sitten kirjaimellisesti ohi. N. 18h seuraavaan keskipäivään mennessä olin saanut unta palloon ja vielä olisin halunnut jatkaa unten mailla. Hirveän väsynyt jotenkin oonki ollu tämän viikon. Tykkään kyllä kovasti tästä miu lukujärjestyksestä kun ei tarvihe kahdeksaan punnertaa kuin kahtena aamuna ja keskiviikkonakin saa keskittyä kotityöskentelyyn. Iltapäiviin melkeenpä poikkeuksetta ehtii vielä sisällyttää päikkäritkin, mikä miellyttää tätä tyttöä oikein kovasti. Ihmiset tuntuvat mukavilta ja sosiaalisilta, eikä oo tarvinnut jännittää avun pyytämistä yhdeltäkään. Opiskelijat tuntuvat muutenkin olevan niitä kivoimpia ihmisiä koko laitoksessa. Ekana koulupäivänä aamu oli kaikista hirvein ikinä. Kukaan (opintotoimistosta tai muut isot ihmiset) ei auttanut mua pääsemään alkuun, vaan kaikki tuntuivat pesevänsä kätensä auttamisesta. Tilanne onneksi helpotti kun pääsin käymään meidän KO:n "äidin" luona, joka sitten antoi potkua alkuun. Tässä koulussa ei varmasti selviä kunnialla ilman työn tekoa. Yksi 16 op:n kurssi, jossa riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi jo nyt. Sillä kurssilla meidän oma tutoriaali-ryhmä on kaiken kirjava, mutta jaksan uskoa, että saadaan vaikka mitä aikaan kunhan ensin tutustutaan kunnolla toisiimme ja uskalletaan antaa keskustelun viedä mennessään.

Eilen oli tosiaan jo ensimmäinen vapaa keskiviikko, kävin kentällä viemässä lätkäni ja muut paperit. Puolet porukasta oli poissa, mutta olipa kiva yllättää edes ne muutaman naamat ja juoda kahvia yläkerran porukan kanssa. Käskin pitää niitä puljun pystyssä, jotta pääsen sinne taas vajaan vuoden päästä viralliseksi teiniksi (vaikka sillonhan jo olen ylittänyt 20 vuoden maagisen rajan hehee). Huomenna tulee vielä kahden viikon palkka + yhden lauantain ylityötunnit, ja sitten vielä lopputili kahden viikon päästä. Voi miten tulenkaan kaipaamaan tuota itse työllä ansaittua liksaa, nyt kun alkaa taas tuo surkea opiskelijan sosiaaliturva juosta tilille.

Tänään vielä aion olla hikipinko ja teen maanantaina kotitehtävän. Ensin ehkä katson ihan vähän televisiota (en paljoa, vaan ihan pikkuriikkisen).

Greetings from Virginia!

Ohhoi koska asiat eivät mene ikinä niin kuin on suunnitellut, tämäkin kirjoitus tulee jet lagin alaisena. Eli viikko taas vierähti Dullesin/Sterlingin mailla. Vaihteeksi oon rättipoikki ja maanantaina pitäisi kahdeksalta jaksaa punnertaa tuonne Pasilaan aloittamaan esimmäinen koulupäiväni Business English -kurssilla. Viikko sitten piti olla viimeinen työpäivä Finnairin lätkä kaulassa, mutta puhuivat vielä yli lähtemään Washingtoniin viikoksi. Täten jäi Mikkelin reissu ällöttävän lyhyeksi ja orientoivat kokonaan väliin. Tosin olihan tuo eilinenkin ihan hyvä viimeinen päivä. Nyt vaan mennään ihan pönttö sekasin aloittamaan ekaluokkalaisena, mutta oma vika.

Tuli elettyä amerikkalaista kulutusunelmaa, oltua pelkääjän penkin kuskina ja tehtyä vaihteeksi töitä. Tällä kertaa osasin ottaa "halvasta dollarista" kaiken irti ja shoppailin suht hienosti. Tätä kyllä siivitti edellisenä perjantaina tullut palkka. Rahaa jäi tilille, mikä tietenkin kruunasi kaiken ettei tarvitse elää coscoussilla koko seuraavaa viikkoa. Nyt vaan tuli mitta täyteen ylipirteästä tekohymyjen maasta: kamelin väriset rakennukset ja toivottoman pitkät matkat paikasta toiseen. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneina ymmärrettiin vuokrata auto, joka säästi Camilin riistotaksoilta. Unelmaa elin itlaisinkin: Lehmäjäätelöä suoraan pönikästä telviissiota katsellen sängyllä. D.C:hin ei menty, mutta käytiin pienimuotoisella RoadTripillä Shenandoahin national parkissa, saalimme oli kaksi peuraa ja kalkkuna Ihana olla kotona kuuntelemassa Hisiin jäkätystä ja narinaa. Oli niin ikävä. Onneksi tällä kertaa ei jet lag ei ole ihan niin hirveä kuin viimeksi, sain nukuttua harvinaisen hyvin koneessa joka teki todellan nannaa. Joskus ehkä vielä toteutan rautaperse-matkani halki valtojen, mutta muutama vuosi siihen menee...vähintään.

Ensi viikolla pitäisi vielä käydä palauttamassa lätkä, jotta saisin joskus sitten tuon lopputilini. Pitää nyt katsoa minkälaiseksi tuo lukujärjestykseni nyt sitten muodostuu. Pitänee yrittää vähän tutkailla sitä avuttomana Haaga-Helian sivuilta.

Kiitos Mumu, kun jaksoit olla täällä Piisiläisen seurana. Nyt väsyttää, jaksaisinkohan valvoa koko päivän...

Elisa&Hiisi 6kk ♥

Tänään tuli täyteen 6kk mun ja Hiippen yhteistä elämää. Pitää keksiä jotain kivaa tuolle kakaralle. :)

Kävin myös katsomassa Pian luona vauvoja lauantaina, ne oli maailman suloisempia! Ihani makkaroita. Hih. Parin viikon päästä uudestaa - sitten ne toivottavasti osaavat jo muutakin kuin imeä tissiä. ^^ Piisiläinen muuten tuntui hervottomalta läskiltä, kun palasin kotiin. Onneksi pyysin Pian arvioimaan joku päivä Hiisin nykyistä tilaa.. :D

Eilen tunsin olleeni ahkera. Kaikkea siivitti vielä se, että tänään oli tulossa vieras. Vieras, joka vajaa vuosi sitten kävi luonani yhtenään, vieras jonka kanssa juoruttiin ja ryypättiin. Oli ihana syksy - ei koskaan yksinäistä. Tässä välissä oli nyt kuitenkin ollut tauko, pitkän pitkä tauko. Nyt hän oli tulossa taas. Isä matkusti paljon, kun olin pieni. Aina, kun iskä tuli reissuiltaan takasin olin tehnyt kortin tai leiponut ja aina heräsin yöllä vastaan. Tulevassa vieraassani oli samaa tuntua. Halusin, että vieraani tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi, joten leivon (ja ostin vanilija-jääteleö leivonnaisteni kanssa). Takaraivossa huusi pelko, että mitä jos hän peruukin. Päätin sysätä pessimistini syrjään ja nauttia. Lapsenomainen toiveekkuus ja onni, olisiko aika luopua niistä (?), sillä aamulla katsoin epätoivoisena puhelintani: en pääsekkään tulemaan. Pohja katosi, tipuin ja rysähdin.
Onneksi tuossa bussimatkalla olo rauhottui ja tuli taas hyvä ja ilonen mieli. Ehken sittenkään luovu lapsenomaisuudestani: niitäkin harmittaa ensin, mutta aika äkkiä palaavat leikkeihin.

Oikeaan aikaan sain ystävältä viestin jossa sanottiin Jaksamista siskoseni! - juuri oikeaan aikaan, juuri oikeat sanat. Asiat eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, mutta olipa ihana kuulla olevansa sisko. Tiedän, että tällä siskolla ei tarkoitettu sellaista siskoa kuin itse sen otin. Kuitenkin tunnen olevani oikeutettu tuntemaan asian niin kuin tunsin. Sunnuntaina saan olla oikea sisko. Lähden Lahteen. Päivä siskona - oikeana siskona.

I've got the faith baby

Näin viime yönä unta, että etutukkaani pestiin. Pikkuhiljaa siitä aloin heräillä kunnes tajusin, että Hiisi-Piisi jynssäsi otsaani autuaana. Höppänä. Tästä tuli mieleen, että vihdoin ja viimein onnistuin keksimään korvatulpat, jotka sopivat täydellisesti korviini, eivät blockaa niin vahvasti ääniä ettenkö herätyskelloon heräisi eivätkä sojota niin kaukana ulkona, että tipahtavat itsekseen. Tuo oli ehkä puolen vuoden paras keksintö multa! Ne on ehkä simppeleimmät ikinä, ainankin Miran tiedän voivan toteuttaa tämän kanssa - muista en voi sanoa, että KOSSeja käyttävät kuulokkeina. Nova, Miran hauvavauva, päätti eräänä kauniina päivänä jyrsiä upouusien KOSSieni piuhat, joten mulle jäi parit ylimääräiset tulpat niistä. Koska ne on niin hyvät korvissa sain eräänä väsyneenä iltana kuningas-idean pitää niitä korvatulppina! Tosin huono asia niissä oli vain nämä putkien reijät (putket siis tietenkin otin pois), mutta asian ratkaisin tunkemalla pumpulia väliin ja ai ai kun ovat hyvät! Suosittelen.

Kävin tänään muutenkin shoppailemassa Pöppänälle. Ostin vihdoin sille uuden kuljetusboxin. Kakara oli ihan innoissaan nuuhkimassa ja tutustumassa uuteen häkkiinsä. Tämä on nyt muovinen tapaus, ei meinannut tulla matkustamisesta mitään Marjalta mukana tulleen boxin kanssa - Hiisi sai avattua vetoketjut ja muutenkin tuli melkein verkosta läpi. En tiedä oliko se niin kuuma vai pieni vai mikä siinä sitten ahdisti niin paljon. Tämä uusi on nyt korkeampi, pidempi ja siinä on kunnon metalli-verkko edessä. Toivottavasti matkustamisesta tulee nyt mielyttävämpää. Hiisi sai myös Treat-pallon, se ei vain ole vielä ihan hoksannut sen ideaa... Eh. No mutta eiköhän se sen hiffaa vielä kunhan itse tökin tarpeeksi nenälläni sitä. :D Novalle ostin myös lissää possun korvia, ennestään niitä olin jo ostanut, mutta aina unohtanut ne tuohon hyllylle, kun olen penskaa nähnyt.

Bongasin Miran tehneen joskus tälläisen HS:n Paluu pulpettiin -testin. Jopas oli hauska! Olisikin mennyt noin hyvin peruskoulu! Hoho, taisi mennä hilkulle, että lukioonkaan pääsin. Haha. Hiprakassa on hyvä olla. VIUU!

PERUSKOULUN PÄÄTTÖTODISTUS


Äidinkieli.................... 10
Englanti...................... 10
Ruotsi......................... 9
Matematiikka.................. 10
Fysiikka ja kemia............. 10
Biologia ja maantieto......... 10
Historia ja yhteiskuntaoppi.... 8
Uskonto........................ 9
Liikunta ja terveystieto....... 8
Musiikki....................... 9
Kotitalous..................... 9
Käsityö: tekstiilityö.......... 9
Kuvataide..................... 10
Käytös ja huolellisuus........ 10

Keskiarvo.................... 9,4

Viikko meni muutenkin aika nopeasti. Eli tämä tarkoittaa enää kahta viikkoa töitä - sitten pääsemme boxin neitsytreissulle. Toivon todella, että jossain välissä alkaisi helle helpottaa. Siis onhan se ulkona ihan kiva, että on lämmin, mutta kun täällä sisällä on kuin saunassa: hikoilen kuin pieni possu alusvaatteissa.

Asennevammanen

Mulla on vissiin joku asennevamma tai jotain. Vaikka viime entryssä puhuin siitä miten mulle tulee ikävä näitä kaikkia työkavereitani, niin nyt taas tuntuu siltä että tahdon helvetin kauas täältä. Ei tosiaan taida tulla kaikkia ikävä, nämä pari nimeltä mainitsematonta herraa saavat mut hermoraunioiksi. Voiko patalaiskempia ihmisiä olla?! Toisella on asiaa vaikka joka lähtöön ja käänteeseen, mutta kun itse pitäisi laittaa tikku ristiin niin äkkiä kadotaan kuppilaan. Toinen taas voisi vähän arvostaa muiden yritystä tehdä töitä eikä vain tulla tänne "hengailemaan". Toinen vois lähteä ison liksansa kanssa naapuriin ja toinen sille kauan sitten hankitulle eläkkeelle. Perkele.

Olen juoruämmä pahimmasta päästä. Ja olisin voinut pitää vielä pienempää meteliä, mutta onko se niin väärin haluta lähteä opiskelemaan hyvällä omalla tunnolla? En tiedä miten tosissaan mulle noita juttuja sanotaan, mutta jos tavotteena oli saada mulle paska olo niin hyvin onnistu. Yritän näyttää kaikin puolin ansaitsevani olla täällä (vaikka välillä oonkin niin poikki että tuijotan tyhjyyteen), mutta miksi on niin vaikeeta antaa mun lähteä kevein mielin ilman suurempia kaunoja? Huoh. Täytyy kai sitten vetää itsensä piippuun seuraavan kolmen viikon aikana, jotta pitäisivät päänsä kiinni.

JetLag

Ennen mitään muuta, tahdon toivottavaa Paljon Onnea Kawaii-kissalalle kahdesta pentueesta! Ihanaa, kun tuli vauvoja. ♥

Sitten muista asioista turhaa juoruamista. Saa nähdä miten paljon jaksan kirjoittaa näin Jet lagin alaisuudessa. Tänään aamulla oli yhdeksältä lento JFK:lta New Yorkista Suomessa. Vietettiin tosin ne kolme ja puolipäivää Washingtonin kansainvälisen lentokentän, Dullesin, läheisyydessä - olihan nimittäin kyse työmatkasta. Lähtö Washingtoniin tuli vähän nopealla varoitusajalla, ja lopullinen vahvistus matkaan tuli vasta sunnuntai-iltana (maanantaina oli siis lähtö). Matka oli raskas, mutta menetykseikäs. Paljon saatiin aikaan, ja sainpahan matkustaa Business-luokassa omat lennot! Ei vitsi mitä luksusta! Olisi kiva laittaa tänne kuvia Washington D.C:stä, Leesburgista ja vaikka ihan Dulles Town Centeristä, mutta koska olin laiska-paska-kuvaaja, niin vissiin yhden kuvan otin koko matkan aikana: Forrest Gump -altaasta. Eli näin tuli elämäni toisen kerran käytyä Jenkkienmaalla työnpuitteissa.

Kotona odotti hassu katti, Heidille miljoonat kiitokset kun kehtasi tulla tänne asumaan ja vahtimaan tuota kittaa. Pöpsy ei ole koskaan, ikinä, milloinkaan viettänyt niin paljon aikaa sylissä kuin aamulla, kun käsivarsilleni sen nostin. Mennessäni ottamaan päikkäreitä niin tuo rakas karvakasa tuli kehräämään ja köllimään pään viereen. Voi taivas mikä ikävä mulla sitä olikaan! Puolen vuoden parhaat yöt nukuin hotellin leveässä sängyssä, mutta eiköhän me vielä Hiisinkin kanssa löydetä yhteisymmärrys nukkumisesta.

Päätin sitten ottaa vastaan opiskelupaikan Haaga-Heliasta. Minusta tulee näin ollen myyjä. Hmm. Yrittivät tosin kovasti pyytää jäämään Finnairille, ja osa musta kovasti halusikin, mutta tuntui kuitenkin, että nyt on aika lähteä ja jatkaa matkaa. Ehkä ensi kesänä ottavat mut taas sinne häröilemään! Tuleepa kova ikävä niitä kaikkia. Ja tämän puitteissa sopimukseni puretaan ennen sen loppumiseta, joten lippuetu jäi haaveeksi tältä syksyltä. Mutta eiköhän tuo Washingtonin-reissu nyt ollut ihan hyvä matka joka tapauksessa.

Reilu viikko ennen komennukselle lähtöä, mulla oli huippu viikonloppu kiitos maanhuipun tätini! Silloin tuli käytyä Vieralla miehillä, syötyä pizzaa ja elettyä muutenkin niin tavattoman epäterveelliseti. Ahh mitä elämää! Tänään jos vaan jaksaisin, niin tytöt grillailevat Malminkartanossa, olisi ehkä parhainta nähdä tähtitieteilijöitäni!

3 viikkoa töitä - pitkä viikonloppu Mikkelissä - orientoivat - opiskelujen aloitus
Lähitulevaisuus, kuulostaa ehkä parhaalta aikoihin.

Muutosta ilmassa.

On niin käsittämätöntä miten asiat ehtivät muuttumaan vuodessa. Vuosi oli pitkä aika kun odotti yhdeksän vee synttäreiden jälkeisenä aamuna sitä, että täyttäsi elämänsä ensimmäiset pyöreät. Kesän jälkeen ei voinut kuvitella vuoden takana häämöttävää seuraavaa vuotta vanhempana oppilaana ala-asteella. Vuosi kului ennen niin hitaasti. Kun pysähdyin miettimään kulunutta vuotta, tällä siis tarkoitan viime vuoden kesäkuun puolivälistä eteenpäin, on epätodellista miten paljon on ehtinyt tapahtua: sain tietää päässeeni Helsingin Yliopistoon lukemaan fysiikkaa, kuukausi eteenpäin ja asuin omassa pienessä ensimmäisessä kodissani täällä Ruusankadulla. Puoli vuotta viihdyin tähtitieteilijänä, jonka jälkeen suoraan lennosta Finnairille töihin. Siellä ollut tähän päivään asti. Kauppakorkean pääsykokeista viisastuneena tänään tuli tieto, että mut on hyväksytty Haaga-Heliaan myyntiin. Toki ei pidä unohtaa upeita ystäviä/kavereita joita oon vuoden aikana kerännyt täältä kauniista pääkaupungistamme. Niin ja Hiisi: tuo rakkain kaikista - minun lapseni (joka saa kelvata lapsenlapsenakin).
Niin moni asia on päättynyt, mutta paljon hyviä asioita on osunut tielle.

Helsinki on meidän koti - enkä täältä lähde ainankaan seuraavaan vuoteen!

Wait, wait for me!

Olipa jotenkin väsynyt päivä tänään. Mutta onneksi uutta potkua tuli, kun hoksasin (avustuksella tosin), että tänä vuonna kun on finskin juhlavuosi niin saan ostaa juhla-lippuja eli toisin sanoen kaverilippuja: kaveri pääsee kanssa suht halvalla matkalle mun kanssa! Loistavaa! Tänään tuli myös tulokset HSEen. Kuten ounastelinkin, ei tänä vuonna mulle avautunut opiskelupaikkaa yliopistosta. Viime vuonna se olikin aivan liian helppoa.

Koska aurinko paistoi (ja paistaa vieläkin) päätin antaa Hiisille myös mahdollisuuden kokea ulkoilman ihanuuden ihan oikeasti ulkona eikä vain haistelemalla ikkunanraosta. Tosin se ei tainnut olla parahin idea, sillä Pöpsy ei ollut oikein innoissaan tästä mahdollisuudesta. Sain räpsästyä kuitenkin pari (huonolaatuista) kuvaa tästä tapahtumasta.






Ai sitä onnea, kun sisälle päästiin! Sitten maltettiin nauttia auringosta oikein kaikin siemauksin. On tuo kissi niin hassu. Voi olla, että me jätetään ulkoilut sikseen. Jossain rauhallisessa paikassa, kuten mökillä, voisi kokeilla uudestaan "vapauden" riemua.



Toivon, että Hiisi antaa nukkua viikonlopun. Ei tästä elämästä ole meinannut tulla mitään, kun on hellyydenkipeä kolli ollut sitä mieltä, että olen kotona liian vähän.

Sleeping time baby

Voi mikä ronkeli olenkaan. Töissä mennään nokka maassa, ja tiedän ettei tälläinen iltainen kirjoittelu auta ainankaan parantamaan tätä asiaa. Kohta menen nukkumaan - lupaan.

Oon niin loman tarpeessa etten ikinä. Töissä on niin kiire, ja inhoan itseäni kun en osaa/kerkiä tekemään asioita enää niin hyvin kuin haluaisin. Heidi kysyi sunnuntaina etteikö mulla ole paineita, sillon vastasin ettei, mutta nyt oon ihan musertumassa. No ehkä sitten jouluna viimeistään. Niin ja elokuun viiminen viikonloppu: silloin tämä likka lähtee maailmalle! Vielä tosin tiedä minne..

Hiisi on ollut ehkä ihanin. Voisin kirjottaa tuolle mussulle runon, laulun tai vaikka rakkauskirjeen. :D Ei sille voi olla vihainen vaikka arkena alkaakin kehräys-soolo kolmelta aamulla, ja parin tunnin päästä olisi herätys. Tämä toki tarkoittaa sitä, että loppuyö menee pienissä pätkissä ja noustessa silmäpussit painavat ämpärillistä vettä enemmän. Olen ollut ehkä ylpein, kun Purina on jättänyt mun Juniorin (Yucca-palmu) rauhaan, mutta ai onnea kun tuon vaikka ruusuja kotiin! Mums rouskis sniiiiff.



Maanantaina kävin ostamassa itselleni vihdoin ja viimein uuden napit. Kotona toki halusin kokeilla miltä musiikki niiden kautta kuulostaa. Innoistuin sitten siinä samaisuudessa laulamaan ja alla näette miltä Hispe näytti kun kuuli sulosointuni.



Hiisillä ei selvästikkään ole ymmärrystä upealle nenä-äänelle.

Vinkulelu

Miksi sitä pitää olla niin tavattoman itsetuhoinen itsesäälissä rypevä idiotti, joka tajuaa vasta mitä on tuhoamassa kun on leikkinyt surkeaa vinkulelua viimeiset puoli vuotta? Voi tavaton, että voisin inhota itseni maan rakoon. Nyt oon vihanen.

Nyt on viimeinen tilaisuus oppia, että maailma ei pyöri tämän neidin navan ympärillä. Tästä sopasta ei muut kuin Iso-Herra itse saa mua pois. Niin ja itse! Nyt tarvitaan suurinta anteeksiantoa, ettei koskaan ennen. Ja ymmärrän paremmin kuin koskaan, ettei tälläistä anneta tosta vaan anteeksi. Ei kukaan jaksa kuunnella ininää ikuisuutta. Itsekkään niin en ole tehnyt. Aika olisi alkaa toteuttaa oppia muiden kohtelemisesta samoin kuin itseään tahtoisi kohtelevan. Että sitä voi olla naiivi. Halveksin tätä pientä ja itsekästä päätäni.

Anteeksi Mumu.
Kaiken oot multa kestäny - ymmärrän että tämä meni nyt jo yli.


*****************************************************************************

Olet mun idoli.

Tervist!

Näin taas viikko vierähti. Hirveästi ehti tapahtua - eikä kaikki ollut ihan suunnitelmissa. Tiistaina sitten monen kuukauden odotus huipentui siihen optiseen monivalintalomakkeeseen. Turhan vasemmalla kädellä vastasin. Ja nyt toki harmittaa. Ensin oli tavotteena 10 pistettä, mutta nähtyäni oikeat vastaukset tyydyn oikein mielissäni positiiviseen tulokseen. Ei siis opiskelupaikkaa mulle tänä vuonna - no ens kerralla uudestaa. Nyt ollaan kuitenkin kokemusta viisaampia. Mutta se ihmismäärä mikä siellä HSEn päärakennuksen edessä hengaili! Aivan älytöntä - naureskelin itekseni.

Keksiviikon (kuten torstainkin) Hiisi vietti ihan yksikseen koko päivä(n/t). Näin Tuaa, joka kanssa oli samoissa pääsykokeissa kanssani. Tiistaina ei tosin treffattu. Essinkin piti liittyä Turusta seuraamme, mutta edellisenä yönä unia verottanut vatsatauti vei voiton. Kamalan äkkiä tämä aika menee: kolme vuotta siitä kun ollaan viimeksi porukalla nähty! Pääsia, että edes toista neitiä tapasin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Tua pääsisi tänne kouluun, ja sitten voisi muuttaa tänne! Piippola, kun on vähän kaukana.... Käytiin katsomassa Sex and the City, ja ahh mitä huumoria! Ei toki ollut ollenkaan niin hyvä kuin sarja, mutta se huumori! Meinasin vollottaa, jo heti alussa. Vitsi, että tunsin itteni vähintääkin säälittäväksi. :D Leffan jälkeen käytiin juomassa lonkerot lasipalatsin terssilla. Oli hyvvvää!

Edellisen illan myöhäksi menenminen ei ollut ehkä se fiksuin ratkaisu. Aamulla oli vähän vaikea päästä ylös, mutta tieto tulevasta auttoi jaksamaan. Tämä päivä oli Tallinnan. Meillä kävi tuuri, että meidän koneemme oli huollossa Helsinki-Vantaalla niin ei tarvinnut ajaa Malmille lähtöä varten. Klo yksi pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti kakkoshallia missä tämä pieni sievyys odotti.



Tuo oli jotain oikeasti niin sievää ettei mikään! Sinne sitten neljän hengen poppoomme ahtautui (ja on muuten isot tilat sisällä!). Minä ja Marja takapenkillä - Joel ja Jonuska eteen. Fiilis oli aivan mahtava! Tuo oli niin once in a lifetime tilaisuus! Pienkoneella illalliselle Tallinnaan, mitä muuta voi toivoa? Lentäminen potkurikoneella oli totaallisen upeaa. Rakastuin välittömästi. En osannut sanoa mitään. Ja upeinta oli nähdä oma koti ylhäältä. Herkistyin. Tallinnassa (ja Malmille laskeuduttaessa myöskin) Jonuska oli ylivoimainen! En ikinä ole ollut niin tasaisissa laskuissa! Vähän harmitti kun ei pompannut :D. Tallinnassa sitten kävelimme terssilta toiseen ja vähän katseltiin kenkiä. Mikä mahtava paikka! En ikinä ollut käynyt siellä niin johan tekee mieli uudestaan! Tosin nyt näin hemmoteltuna, muu kyyti kuin oma kone ei kelpaa. :D Jossain välissä päivää sitten alkoi migreeni. Sekös mua ilahdutti. Illallisen jälkeen (joka oli muuten aivan ihana paikka syödä vartaita!) koski päähän niin vallan, että teki mieli itkeä. Takasin päin koneessa istuin huivi silmillä ja yritin nukkua. Ei ollenkaan sellainen lopetus upealle päivälle mitä toivoin! :/ Malmilla sitten tärisin ja voin pahoin. Rane oli hakemassa meitä, ja heitti mut Tikkurilan asemalle mitä hyppäsin junaan. Itkin koko matkan äidille puhelimessa. Ei toista niin kamalaa särkyä ole vielä ollut. Pasilasta taksilla kotiin oli fiksuin vaihtoehto. Edes apteekkiin en kyennyt menemään lääkkeitä ostamaan. Pehkuihin oli päästävä mahd. nop.

Hiisi hyvä ettei hypännyt päälle kun kaipasi kulta niin huomiota. Aina kun yöllä heräilin toinen oli kuolakoneena puskemassa ja tassuttelemassa ympäriinsä. Ei toista noin tavattoman hellyydenkipeää voi olla! Tuo kissa on kyllä aarre.

Nyt aamulla on myös aika hirveä olo ollut. Ihan voimat pois. Tuollainen kohtaus verottaa miestä aika pahasti. Paljon olisi tehtävää, mutta nyt varmaan toteutan uhkaukseni lukittutumisesta leffojen kanssa kotiin: kuulostaa todella hyvältä.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Perjantai 13

Vaikken olekkaa mitenkään erityisen taikauskoinen tästä päivästä syytän vain ja ainoastaan perjantai 13. päivän vitsausta.

Päätin pitää tämän päivän palkattomana vapaana, jotta saisin keskittyä pääsykokeisiin valmistautumiseen. Jo sitten eilen kroppani romahti aivan tyystin väsymksestä. Hispe oli kyllä kultasin, ei ehtinyt edes ruokaansa syömään kun oli toivottamassa mua tervetuulleksi pitkän päivän jälkeen kotiin. Ihanaa, kun vihdoin alkaa tuntumaan, että meistä on tullut oikea tiimi. Kaupassakin rupesi hävettämään, kun ei tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa ostoksia. :D Kolikkopussin 90centtiä onneksi pelasti tilanteen.

Tänään soitin hetken mielijohteesta aamulla, josko Heidi tahtoisi kävästä lounaalla. Pastasalaatin jälkeen oloni oli niin vallan täysi, että kiitin onnea pussimaisesta takistani ettei lähestulkoon raskausvatsa näkynyt alta. Siitä sitten lähdin kohti Poliisiasemaa. Matkalla eksyin yli puoleksi tunniksi, ja ovella huomasin, ettei paikka ollut ollenkaan se mihin halusin. Loistavan suuntavaistoni avustuksella lähdin sitten kävelemään väärään suuntaan etsiessäni paikkaa johon oikea päämäärä oli. Heidi oli enkeli, ja neuvoi eksyneen kohti oikeaa ovea. Punanotkonkadulla törmäsin järkyttävään yllätykseen: 60 ihmistä jonossa ennen mua. Voi Pyhä Sylvi sentään, että itketti. No 2 tunnin odotuksen jälkeen itketti vielä enemmän, kun ilmoittivat luukulla, että olin ottanu aivan väärän paperin mukaan, enkä lopullista ajokorttin hakemusta saanut eteenpäin. Olin myös ajatellut käydä ostamassa viinilaseja, kun olivat tarjouksessa Sokoksella. Kappas, muistin väärin, enkä kerännytkään sitä sarjaa! Siinä vaiheessa teki mieli itkeä ja huutaa. Kävin kuitenkin kaupassa ja ostin säkillisen siideriä. Helpotti oloa. :D

Taisi olla ihan hyvä, etten töihin sitten mennyt. Voi olisin varmaan tuhonnut koko tietojärjestelmän. Nyt sitten vielä nopea pikasiivous, jos sitten vaikka olisi elämää rakennettu uudestaan, jotta voisi tehdä sitä mitä tänään pitikin: opiskella. Ensi viikosta on onneksi ehkä tulossa paras viikko aikoihin. Sitä siis odotellessa!

Vuosien jälkeen....

Ohhoij, vuosien jälkeen ensimmäinen kirjoitukseni minkään sortin blogiin. Tympäännyin täysin kun LiveJournal ei antanut miu tehdä ulkoasua haluamakseni, ja niin jäi päivittäminen sekä kaikki muukin siihen liittyvä. Toivon, että tästä alkaa uusi aikakausi Nörtti-Elisalle.

Hiisi vetelee onnessaan sikeitä tuolla puussa. Se on aina niin huvittavaa huomata, kun joko hännänpää tai korva pilkistää padan uumenista ja muuten katti on piilossa. Kyllä sen nyt kelpaa niitä vedellä, kun miä oon hereillä. Aikasemmin tänään yrittäessäni nukkua päikkäreitä (tai mahdollisesti oisin koisinu vaikka aamun asti - väsytti niin vallan kamalasti) Hiisi "protestoi" ja herätteli koko ajan perinteisesti: korvan juuressa oli katupora, joka tällä kertaa puski niin, että meinasi itsekkin kaatua.

Ensi viikolla on kauppiksen pääsykokeet. Hohhoi miten huonosti oon valmistautunu! Ihan hävettää. Pitäisi nyt loppuviikosta repästä oikein kunnolla eli ainut mitä sallin itseni lukemisen lisäksi tehdä on viikkosiivous ja lauantaina Mariannen synttäri-illallinen. Saa nyt nähdä miten töissäkään jaksan. Töitä olisi enemmän kuin kerkeäisi tekemään, mutta nämä viime aikoina tulleet iltamyöhän pänttäyshalut on verottanu niin valtavasti yön unia, että töissä ollaan silmät ristissä. Ois niin parasta päästä kouluun! Hirveä hinku luentosalin penkkille. Onneks tuloksia ei tarvitse odotella pitkään.

Nyt uppoutumaan taloustieteen ihmeellisen maailmaan. Hiisi tuhisee terveiset.