Never thought I'd get any higher

Olen ihan iloinen etten enää elä extaasissa. Olo on seesteistynyt. Oikein hyvä näin. Vihdoin ja viimein ehkä saattaisin nukkuakkin. Väsyttää. En ole nukkut kahteen viikkoon kunnolla. Mistä lie johtuu. Khihi. (No ei se siitä johdu..)

Hiisi kaipaaa aina vain enemmän ja enemmän hellyyttä. Onneks on sitä antaa. Ruokakin on taas alkanut maistumaan. Leuassa sillä on vain semmoinen verenpurkauma-juttu. Raapinut raukka leukaansa niin kamalasti. Pitää yrittää keksiä siihen jotain mikä vähän hillitsisi kutinaa.

Samalla kun Hiisi on hellyydenkipeä, niin minä olen seurankipeä. Vissiin tuo puoli vuotta Finnairilla teki tehtävänsä vuoden erakoitumisten osalta. Enpä silloin oikein ketään koskaan nähnytkään. Hmm. Nyt näen, ja paljon ihmisiä näenkin. Onneksi on näitä oikein huippuja koulukavereita.

Perjantaina lähden Lahden kautta Mikkeliin. Todella mukavaa käydä veljeä moikkaamassa ensin. Pitkään aikaan en Lahdenmaalla olekkaan käynyt. Vielä on ensi viikon suunnitelmat hakusessa, mutta eiköhän nekin tässä vielä asetu.

Hiisille ostin tänään Feliwaytä, jotta tuo matkustaminen onnistuisi stressittömämmin. Perjantaina siis testiin se spray. Nyt lähden nukkumaan. Hyvää yötä.

Ps. Sainoinko jo että saattaisin olla ehkä ihan pikkuisen ihastunut? Mhihi.