If pain is gold, I'm a millionaire

Nyt on pitkästä aikaa asiaa mitä mitä tännekkin on jakaa. Hiisi vietti tänään kissaklinikka Felinassa päivän. Kaikki alkoi noin kuukausi sitten, kun vein Hiisin ensimmäistä kertaa Felinaan verisen ulosteen takia. Silloin alkueläintesti (giardia alkueläin) oli negatiivinen ja Hiisi sai kuitenkin antibioottikuurin, joka myös uusittiin viikkoa myöhemmin. Tätä toista kuuria en antanut loppuun asti sillä Hiisin ruokahalua katosi olemattomiin ja se oli nuutunut ja väsynyt. Ruokahalu ei kuitenkaan palautunut ja näin ollen kiikutin sen aamulla lääkärille.

Päivällä sitten tuli eläinlääkäriltä soitto, että nyt oli giardiatesti positiivinen ja se oli suurella todennäköisyydellä syömättömyyden syy. Epäonneksi terveystarkastuksessa huomattiin myös muuta: Hiisin sydän on laajentunut ja kammioiden seinämät ohentuneet. Tätä sitten paruin koko loppupäivän töissä, ja nyt on niin väsynyt olo. Kolmen kuukauden päästä on sydämen takia kontrolli ja niin kovasti toivon, että kaikki olisi sillon ihan suht ok, ettei sairaus iske kunnolla nopeasti.

Hiisi on nyt onnellisena kotona, se on aivan poikki, sillä päivä on ollut sille varmasti stressaavin ikinä. Nyt menen halimaan tuota mahakarvatonta kolliani (karvat jouduttiin ajamaan ultraääneen) ja olen hetken onnellinen, että se on vielä tuossa.

Muutosta ilmassa.

On niin käsittämätöntä miten asiat ehtivät muuttumaan vuodessa. Vuosi oli pitkä aika kun odotti yhdeksän vee synttäreiden jälkeisenä aamuna sitä, että täyttäsi elämänsä ensimmäiset pyöreät. Kesän jälkeen ei voinut kuvitella vuoden takana häämöttävää seuraavaa vuotta vanhempana oppilaana ala-asteella. Vuosi kului ennen niin hitaasti. Kun pysähdyin miettimään kulunutta vuotta, tällä siis tarkoitan viime vuoden kesäkuun puolivälistä eteenpäin, on epätodellista miten paljon on ehtinyt tapahtua: sain tietää päässeeni Helsingin Yliopistoon lukemaan fysiikkaa, kuukausi eteenpäin ja asuin omassa pienessä ensimmäisessä kodissani täällä Ruusankadulla. Puoli vuotta viihdyin tähtitieteilijänä, jonka jälkeen suoraan lennosta Finnairille töihin. Siellä ollut tähän päivään asti. Kauppakorkean pääsykokeista viisastuneena tänään tuli tieto, että mut on hyväksytty Haaga-Heliaan myyntiin. Toki ei pidä unohtaa upeita ystäviä/kavereita joita oon vuoden aikana kerännyt täältä kauniista pääkaupungistamme. Niin ja Hiisi: tuo rakkain kaikista - minun lapseni (joka saa kelvata lapsenlapsenakin).
Niin moni asia on päättynyt, mutta paljon hyviä asioita on osunut tielle.

Helsinki on meidän koti - enkä täältä lähde ainankaan seuraavaan vuoteen!