One Vision

Hiisi lähti tänään remontin alta pois Mikkeliin. Hirvittävän haikeana pakkasin kissan autoon ja vilkutin perään. Täällä on niin kamalan yksinäistä ja h i l j a i s t a. Äiti on soitellut koko päivän mitä kaikkea Hiisille saa syöttää ja miten paljon. Pelkään pahoin, että Hiisi tulee takaisin parin viikon päästä kaksinkertaisena, kun "mami piti hyvää huolta pojasta". Ehkä niillä 'isovanhemmilla' on niin tapana. Hiisille lähti oma puukin mukaan, josta se saa sitten vahtia koko suurta reviiriään.

Isä oli siis viime yön täällä, suunniteltiin ja katseltiin vähän noita remppa-asioita. Täällä rakennetaan ja kaadetaan seinää. Saa nähdä tunnistaako tätä enää edes omaksi kodikseen, kun palaan seuraavan kerran tänne. Suuntaan siis Hiisin perään Mikkeliin sunnuntaina. Koulussa alkaa intesiiviviikko, joten hyvä aika aloittaa paikkojen uusiminen. Muutenkin pitänyt hirveää kiirettä kokoajan. En vaan saa päästä pois ajatusta, miten haluaisin Hiisille kaverin. Liekö se nyt aivan mahdoton ajatus kuitenkaan. Pitänee jutella tarkemmin Pian kanssa, kun aika on enemmän ajankohtainen (lue: kun rahatilanne näyttää paremmalta).

Pari viikkoa menee onneksi nopeasti, ja päästään muuttamaan Hiisin kanssa uutta henkivään kotiin, jossa lattian sentin raoista ei kasva Pikku-Hiisejä.

I will be king

Ida sanoi joskus todella osuvasti "Odotan sitä päivää, kun Hiisille ilmestyy kruunu ja punainen viitta harteille". Hiisi on tämän asunnon pieni kuningas, näin on. Sain vihdoin Hiisistä sen tilaamani julisteen kehyksiin. Oi miten ihana siitä julisteesta tuli! Pia oli ottanut miu mielestä niin manion kuvan katista, niin olihan se pakko saada 80cm korkeana kuvana seinälle. Hiisi.

Leevillä (10v) ja Alisalla (2v) oli tiistaina synttärit. Kävin valvomassa Leevin juhlia Hoplopissa, ja oli oikein mukavaa! Tänään oltiin Alisan synttäreillä sitten. Väänsin pari piirakkaa ja näin omia kummejani. Pitkästä aikaa. :) Kaakku oli oikein maukasta! Kuskasin veljeä ja Leeviä pitkin Vantaata, kiva oli kruisailla kuin "rallikuski". Huomenna mennään Leevin aikuisten juhlille, sielläkin on luvassa paljon kaikkea hyvää ja lihottavaa.

Viime viikolla isä kävi täällä vähän mittailemassa sun muuta miettimässä, rempataan tämä asunto kevään kuluessa. Kaikki menee uusiksi, tosin haluaisin kunnioittaa talon ikää. Liekö menee läpi toiveet.

Torstaina hengailin koko päivän Emilian luona. Pidettiin käsityöpiiriä ja leivottiin suklaakakkua. Miten mukavaa olikaan käydä tsekkaamassa niiden uusi kissa Jeti. Hiisi meneekin Jetin seuraksi viikolla 8, kun lähden Söldeniin laskemaan viikoksi. Tulevat varmasti hyvin toimeen. Hyvä on Hiisin tottua toisiin kissoihin, jos meille kissakaveri vielä otetaan tulevaisuudessa.

Maanantaina alkaa koulu, oman loman loppumista päätettiin juhlistaan Emilian, Heidin ja Sannan kanssa baarireissun merkeissä sunnuntaina. Saa nähdä missä kunnossa sitä kontataan kotiin...

Heat, please.

Käytiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna autolla Mikkelissä. Voi miten mukavaa oli, ja Hiisilläkin oli matkaseurana Perro-neiti Nova. Takasinpäin kun ei koskaan meinata jaksaa matkustaa, niinpä jälleen kerran ajelin pinna kireällä koko kolme tuntia. Toisaalta Hiisi nautti, kun pääsi äiskän paapottavaks. Mikkelissähän, kun on tunnetusti tilaa, niin siellä on mukava ottaa spurttia ja ehkäistä osteoporoosia rappusissa. ^^

Muutama päivä siten sai ilokseni kuulla, että Roopella on ompelukone! Tänään kävin katsomassa Leevin korispeliä, jonka jälkeen jäin niille surruttelemaan Hiisille koppaan päällistä. Tässä siis muutama kuva tästä suuresta ylpeydestäni. :D



Sovitaan Pöppänän kanssa nyt hyvin yhteen! :D

Maanantaina pitää soitella eläinlääkärille, josko saataisiin rahoittavia matkaan jouluksi. Viikon päästä (vielä en ole päättänyt päivää) suunnataan kohti Mikkeliä. Parin yön seutua mökkihöperöidytään mökilläkin. :) Vielä, kun jaksaisi nämä muutamat tentit niin sitten olen iloinen!

Temporarily out of gas

Viime viikon tiistaina täytin 20v. Miulle laulettiin. Olin otettu. :)Saman viikon maanantaina juhlittiin tyttöporukalla, meiltä täältä Töölööstä siirryttiin Shakeriin shottirallista nauttiimaan. Hiisi istui täällä kotona omalla tuolillaan ja kommentoi keskustelua, esitteli tuo huomion kerjuri leikkitaitojaankin.

Perjantaina täällä oli sitten vähän muutakin porukkaa juhlimassa myös Johania, joka vanheni vuoden puolestaan maanantaina. Ilta meinas mennä ihan käteen, kun porukka jätti tulematta ilman, että olivat ilmottaneet. Onneks saatiin vahvistusta eriskummalliseen joukkoomme kahdelta HHlaiselta. Olin yllättnyt kuinka hyvin Hiisi otti koko illan. Tykkäs ihmisistä niin kovasti. Omalta kohdaltani ilta ei päättynyt parhaissa merkeissä, mutta pääasia, että muilla oli hauskaa! Ja olihan itsellänikin niin kauan kuin sitä riitti. ^^

Kuun alussa käytiin myynti-porukalla Tukholmassa. Hiisi nautti Sannan seurasta, ja miä pidin huolettomana hauskaa. Kortinkin Hiisille laitoin tulemaan. Käveltiin ihan vahingossa Vanhaan Kaupunkiin ja nautittiin huippuhyvää kaakaota. Risteilyllä oli niin mukavaa! En olekkaan ollu laivassa sitten kuudennen luokan.

Viime viikko meillä oli yritystyöskentelyä. Miä promosin Hesaria. Opettavainen ja jokseenkin rankka viikko oli. Tapiolan keskuksen käytävällä tuli puhuttua kurkku kipeäksi. Oi voi. Onneks sain perjantain vapaaksi jolloin oli KÄMMIBILEET! Ihan ilta Tähti-tyttöjen kanssa. Nukkumaan päästiin vasta neljän jälkeen ja aamulla miä ajoin kaikki ylös kymmenen jälkeen, kun miu piti lähteä kotia kohti Malminkartanosta viimeistä vuoroa varten. Hiisiä tuli katsomaan äiti sekä iskä, se oli oikein onnellisena nukkunut tuolla alkovissa iskän jaloissa. Voi niitä miehiä! :D Illalla vielä päätin lähteä Janican luo Jakomäkeen, voi miten kiitänkään onneani, että Lauri lähti samaa matkaa mukaan - yksin ois ollu aika jännät paikat mennä. Köhö. Koko lauantaina vietin 2 tuntia kotona, siis koko vuorokautena!

Porukat lähti eilen laivalle, joten tänään piti sitten käydä hakemassa ne Länsisatamasta. Koska miulla oli kerrankin auto taas käytössä, päätin kruisailla kohti Vantaata ja viettää sillä Leevin ja Roopen kanssa pari tuntia. Hiisi protestoi yksinoloa..yllätys.

Every moment was so precious.

Kyynel tipahti poskelle, sydän pysähtyi, hengitys lamaantui. Vasta musiikin tunkeutuessa odottavaan hiljaisuuteen uskalsin niiskaista. Rakastin. Rakastan. Katsoin WALL-E:tä.

Kuulin joskus sanottavan, että elokuva on hyvä jos ei katso kelloa välissä. Yleensä katson kelloa joka leffassa, eli kohdallani uskon kellottoman elokuvan tarkoittavan erinomaisuutta. Nyt en katsonut kertaakaan. Ei tullu edes mieleeni, eläydyin niin totaallisesta tämän pienen robotin romanttisuuteen. Elin täysillä mukana. Tuollaista elokuvaa, tunnetta, ei koskaan olisi voitu tehdä ihmisten näyttelemänä, ei millään muilla hahmoilla kuin roboteilla. Mieleeni siinä puhuttiin (ihmiset) vähän liikaa, mutta sehän oli lastenelokuva, ei aikuisten. Katsellessani kierteisgalaksia yhdessä WALL-E:n kanssa sydän puristui ikävästä Tähtieni pariin.

Olen päättänyt haastaa itseni, toivon etten luovuta ennen joulua. Haastan itseni käymään myynnin koulutusohjelman loppuun. Kovastikkin kutkuttelisi hakea Kauppakorkeaan uudestaan paremman tutkinnon, sitsaamisen, yhteissöllisyyden takia, mutta Haaga-Heliassa joudun suuremman henkisen haasteen eteen. Minun on niin äärettömän vaikea mennä siihen muottiin mitä he luovat, joten tässä on paikka kasvaa ja kehittyä.

Huomenna haluan mennä katsomaan Alisaa, rakkaimpaani. Tuota sinisilmäistä tyttöä, joka hurmaa kaikki, jonka silmät kertovat enemmän kuin maailma. Vien hänelle vaaleanpunaiset talvikengät. On myös ihana nähdä siskoani, niin pitkä aika viime kerrasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. Huomenna nähdään.

Muuan ero

Mikä sinun nimesi on,
kysyi multa puu,
Millaiset lehdet sinulla on.
Torni tiedusteli kuinka korkea olet.
Minä laskeuduin pitkäkseni maahan,
eikä se kysynyt minulta mitään.
Ei sanonut mitään.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksy. Nyt suostun vihdoin myöntämään, että syksy on tullut jäädäkseen. Kolea, harmaa tuuli velloo taas Mannerheimintietä pitkin, ja on kylmä juosta kiinni raitiovaunua aamuisin. Koulua takana tasan viikko. Voi mitä tunteiden vuoristorataa se viikko onkaan pitänyt sisällään. Kotona ihnoan sitä eniten, Pasilassa jopa pidän. Vielä pääsen yli yliopistosta, vielä joku päivä.

En käsitä miten nopeasti aika kultaa muistot. Viikko siitä, kun tulin Washingtonista, ja jo nyt kaipaan niin kovasti kentälle. Ehkä elämäni rankimmat puoli vuotta vietin siellä, mutta kyyneleet meinaavat kihota silmiin nähdessäni 615 pyyhältävän ohi työntekijät ja matkailijat kyydissään. Koskaan en ole oppinut itsestäni, maailmasta tai muista ihmisistä niin paljon kuin LEKO 1:sen toimistossa nenän ollessa kiinni ruudussa ja mielenkiintoisinta mitä ympärillä tapahtui oli Jonuska keittämässä teevettä. Tiedän, että jotain pahaa olisi tapahtunut, jos sinne vielä olisin jäänyt. Energia kun ei enää riittänyt mihinkään excel-täyteläisen päivän jälkeen. Nyt nämä ylimääräiset tunnit ovat ihan ongelma. 1,5h päivästä omaa aikaa ja siihen kun lisää vielä lyhyemmät päivät koululla. Vapaa-aikaa on niin runsaasti, että olen ihan hämilläni miten sen käyttää tehokkaasti. Ehkä näin aluksi annan itselleni oikeuden levätä ja kerätä voimia tulevaan. Kiitän niin paljon pomoani, pomon pomoa ja kaikkia työkavereita siitä mitä sain, ja että antoivat mahdollisuuden tälläiselle räkänokalle. Ahh jaksan tästä aiheesta vollottaa varmasti vielä monesti.

Piisiläinenkin on ollut ehkä ihanin. Odotan oikein näkeväni tuon körilään muutaman Pasilassa vietetyn tunnin jälkeen. Taidan joku päivä kirjoittaa millaisena minä näen Hiisin, ihan sellaisen Hiisille omistetun entryn. Tuo Smaragdi-silmä sen ansaitseekin, onhan se ehdottomasti paras kaveri, kämppis ja totuudensanelija. Paljon olen miettinyt sille kaveria, mutta en ole valmis pentuun. En ollut, kun Hiisin otin, enkä ehkä ole ikinä. En tiedä miksi oon nyt jotenki niin into näihin vanhempiin kavereihin. Tästä tulikin mieleeni, että sain vihdoin väännettyä kakarasta Ahne-potretin:



Toinen, kun ei malta pysyä poissa raksupussista. Harvinaista herkkua nuo meijän Pöppänälle niin kaikki pitää saada mikä irti lähtee. :D <3

I'll do it on my own.

Voi, että mikä (ensinnäkin) viikonloppu oli ja siihen vielä hurja viikonaloitus päälle. Hohhoi. Lauantai oli kuulemma yksi kesän kauneimpia päiviä. No minähän nukuin sen sitten kirjaimellisesti ohi. N. 18h seuraavaan keskipäivään mennessä olin saanut unta palloon ja vielä olisin halunnut jatkaa unten mailla. Hirveän väsynyt jotenkin oonki ollu tämän viikon. Tykkään kyllä kovasti tästä miu lukujärjestyksestä kun ei tarvihe kahdeksaan punnertaa kuin kahtena aamuna ja keskiviikkonakin saa keskittyä kotityöskentelyyn. Iltapäiviin melkeenpä poikkeuksetta ehtii vielä sisällyttää päikkäritkin, mikä miellyttää tätä tyttöä oikein kovasti. Ihmiset tuntuvat mukavilta ja sosiaalisilta, eikä oo tarvinnut jännittää avun pyytämistä yhdeltäkään. Opiskelijat tuntuvat muutenkin olevan niitä kivoimpia ihmisiä koko laitoksessa. Ekana koulupäivänä aamu oli kaikista hirvein ikinä. Kukaan (opintotoimistosta tai muut isot ihmiset) ei auttanut mua pääsemään alkuun, vaan kaikki tuntuivat pesevänsä kätensä auttamisesta. Tilanne onneksi helpotti kun pääsin käymään meidän KO:n "äidin" luona, joka sitten antoi potkua alkuun. Tässä koulussa ei varmasti selviä kunnialla ilman työn tekoa. Yksi 16 op:n kurssi, jossa riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi jo nyt. Sillä kurssilla meidän oma tutoriaali-ryhmä on kaiken kirjava, mutta jaksan uskoa, että saadaan vaikka mitä aikaan kunhan ensin tutustutaan kunnolla toisiimme ja uskalletaan antaa keskustelun viedä mennessään.

Eilen oli tosiaan jo ensimmäinen vapaa keskiviikko, kävin kentällä viemässä lätkäni ja muut paperit. Puolet porukasta oli poissa, mutta olipa kiva yllättää edes ne muutaman naamat ja juoda kahvia yläkerran porukan kanssa. Käskin pitää niitä puljun pystyssä, jotta pääsen sinne taas vajaan vuoden päästä viralliseksi teiniksi (vaikka sillonhan jo olen ylittänyt 20 vuoden maagisen rajan hehee). Huomenna tulee vielä kahden viikon palkka + yhden lauantain ylityötunnit, ja sitten vielä lopputili kahden viikon päästä. Voi miten tulenkaan kaipaamaan tuota itse työllä ansaittua liksaa, nyt kun alkaa taas tuo surkea opiskelijan sosiaaliturva juosta tilille.

Tänään vielä aion olla hikipinko ja teen maanantaina kotitehtävän. Ensin ehkä katson ihan vähän televisiota (en paljoa, vaan ihan pikkuriikkisen).

Greetings from Virginia!

Ohhoi koska asiat eivät mene ikinä niin kuin on suunnitellut, tämäkin kirjoitus tulee jet lagin alaisena. Eli viikko taas vierähti Dullesin/Sterlingin mailla. Vaihteeksi oon rättipoikki ja maanantaina pitäisi kahdeksalta jaksaa punnertaa tuonne Pasilaan aloittamaan esimmäinen koulupäiväni Business English -kurssilla. Viikko sitten piti olla viimeinen työpäivä Finnairin lätkä kaulassa, mutta puhuivat vielä yli lähtemään Washingtoniin viikoksi. Täten jäi Mikkelin reissu ällöttävän lyhyeksi ja orientoivat kokonaan väliin. Tosin olihan tuo eilinenkin ihan hyvä viimeinen päivä. Nyt vaan mennään ihan pönttö sekasin aloittamaan ekaluokkalaisena, mutta oma vika.

Tuli elettyä amerikkalaista kulutusunelmaa, oltua pelkääjän penkin kuskina ja tehtyä vaihteeksi töitä. Tällä kertaa osasin ottaa "halvasta dollarista" kaiken irti ja shoppailin suht hienosti. Tätä kyllä siivitti edellisenä perjantaina tullut palkka. Rahaa jäi tilille, mikä tietenkin kruunasi kaiken ettei tarvitse elää coscoussilla koko seuraavaa viikkoa. Nyt vaan tuli mitta täyteen ylipirteästä tekohymyjen maasta: kamelin väriset rakennukset ja toivottoman pitkät matkat paikasta toiseen. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneina ymmärrettiin vuokrata auto, joka säästi Camilin riistotaksoilta. Unelmaa elin itlaisinkin: Lehmäjäätelöä suoraan pönikästä telviissiota katsellen sängyllä. D.C:hin ei menty, mutta käytiin pienimuotoisella RoadTripillä Shenandoahin national parkissa, saalimme oli kaksi peuraa ja kalkkuna Ihana olla kotona kuuntelemassa Hisiin jäkätystä ja narinaa. Oli niin ikävä. Onneksi tällä kertaa ei jet lag ei ole ihan niin hirveä kuin viimeksi, sain nukuttua harvinaisen hyvin koneessa joka teki todellan nannaa. Joskus ehkä vielä toteutan rautaperse-matkani halki valtojen, mutta muutama vuosi siihen menee...vähintään.

Ensi viikolla pitäisi vielä käydä palauttamassa lätkä, jotta saisin joskus sitten tuon lopputilini. Pitää nyt katsoa minkälaiseksi tuo lukujärjestykseni nyt sitten muodostuu. Pitänee yrittää vähän tutkailla sitä avuttomana Haaga-Helian sivuilta.

Kiitos Mumu, kun jaksoit olla täällä Piisiläisen seurana. Nyt väsyttää, jaksaisinkohan valvoa koko päivän...

JetLag

Ennen mitään muuta, tahdon toivottavaa Paljon Onnea Kawaii-kissalalle kahdesta pentueesta! Ihanaa, kun tuli vauvoja. ♥

Sitten muista asioista turhaa juoruamista. Saa nähdä miten paljon jaksan kirjoittaa näin Jet lagin alaisuudessa. Tänään aamulla oli yhdeksältä lento JFK:lta New Yorkista Suomessa. Vietettiin tosin ne kolme ja puolipäivää Washingtonin kansainvälisen lentokentän, Dullesin, läheisyydessä - olihan nimittäin kyse työmatkasta. Lähtö Washingtoniin tuli vähän nopealla varoitusajalla, ja lopullinen vahvistus matkaan tuli vasta sunnuntai-iltana (maanantaina oli siis lähtö). Matka oli raskas, mutta menetykseikäs. Paljon saatiin aikaan, ja sainpahan matkustaa Business-luokassa omat lennot! Ei vitsi mitä luksusta! Olisi kiva laittaa tänne kuvia Washington D.C:stä, Leesburgista ja vaikka ihan Dulles Town Centeristä, mutta koska olin laiska-paska-kuvaaja, niin vissiin yhden kuvan otin koko matkan aikana: Forrest Gump -altaasta. Eli näin tuli elämäni toisen kerran käytyä Jenkkienmaalla työnpuitteissa.

Kotona odotti hassu katti, Heidille miljoonat kiitokset kun kehtasi tulla tänne asumaan ja vahtimaan tuota kittaa. Pöpsy ei ole koskaan, ikinä, milloinkaan viettänyt niin paljon aikaa sylissä kuin aamulla, kun käsivarsilleni sen nostin. Mennessäni ottamaan päikkäreitä niin tuo rakas karvakasa tuli kehräämään ja köllimään pään viereen. Voi taivas mikä ikävä mulla sitä olikaan! Puolen vuoden parhaat yöt nukuin hotellin leveässä sängyssä, mutta eiköhän me vielä Hiisinkin kanssa löydetä yhteisymmärrys nukkumisesta.

Päätin sitten ottaa vastaan opiskelupaikan Haaga-Heliasta. Minusta tulee näin ollen myyjä. Hmm. Yrittivät tosin kovasti pyytää jäämään Finnairille, ja osa musta kovasti halusikin, mutta tuntui kuitenkin, että nyt on aika lähteä ja jatkaa matkaa. Ehkä ensi kesänä ottavat mut taas sinne häröilemään! Tuleepa kova ikävä niitä kaikkia. Ja tämän puitteissa sopimukseni puretaan ennen sen loppumiseta, joten lippuetu jäi haaveeksi tältä syksyltä. Mutta eiköhän tuo Washingtonin-reissu nyt ollut ihan hyvä matka joka tapauksessa.

Reilu viikko ennen komennukselle lähtöä, mulla oli huippu viikonloppu kiitos maanhuipun tätini! Silloin tuli käytyä Vieralla miehillä, syötyä pizzaa ja elettyä muutenkin niin tavattoman epäterveelliseti. Ahh mitä elämää! Tänään jos vaan jaksaisin, niin tytöt grillailevat Malminkartanossa, olisi ehkä parhainta nähdä tähtitieteilijöitäni!

3 viikkoa töitä - pitkä viikonloppu Mikkelissä - orientoivat - opiskelujen aloitus
Lähitulevaisuus, kuulostaa ehkä parhaalta aikoihin.

Muutosta ilmassa.

On niin käsittämätöntä miten asiat ehtivät muuttumaan vuodessa. Vuosi oli pitkä aika kun odotti yhdeksän vee synttäreiden jälkeisenä aamuna sitä, että täyttäsi elämänsä ensimmäiset pyöreät. Kesän jälkeen ei voinut kuvitella vuoden takana häämöttävää seuraavaa vuotta vanhempana oppilaana ala-asteella. Vuosi kului ennen niin hitaasti. Kun pysähdyin miettimään kulunutta vuotta, tällä siis tarkoitan viime vuoden kesäkuun puolivälistä eteenpäin, on epätodellista miten paljon on ehtinyt tapahtua: sain tietää päässeeni Helsingin Yliopistoon lukemaan fysiikkaa, kuukausi eteenpäin ja asuin omassa pienessä ensimmäisessä kodissani täällä Ruusankadulla. Puoli vuotta viihdyin tähtitieteilijänä, jonka jälkeen suoraan lennosta Finnairille töihin. Siellä ollut tähän päivään asti. Kauppakorkean pääsykokeista viisastuneena tänään tuli tieto, että mut on hyväksytty Haaga-Heliaan myyntiin. Toki ei pidä unohtaa upeita ystäviä/kavereita joita oon vuoden aikana kerännyt täältä kauniista pääkaupungistamme. Niin ja Hiisi: tuo rakkain kaikista - minun lapseni (joka saa kelvata lapsenlapsenakin).
Niin moni asia on päättynyt, mutta paljon hyviä asioita on osunut tielle.

Helsinki on meidän koti - enkä täältä lähde ainankaan seuraavaan vuoteen!