Every moment was so precious.

Kyynel tipahti poskelle, sydän pysähtyi, hengitys lamaantui. Vasta musiikin tunkeutuessa odottavaan hiljaisuuteen uskalsin niiskaista. Rakastin. Rakastan. Katsoin WALL-E:tä.

Kuulin joskus sanottavan, että elokuva on hyvä jos ei katso kelloa välissä. Yleensä katson kelloa joka leffassa, eli kohdallani uskon kellottoman elokuvan tarkoittavan erinomaisuutta. Nyt en katsonut kertaakaan. Ei tullu edes mieleeni, eläydyin niin totaallisesta tämän pienen robotin romanttisuuteen. Elin täysillä mukana. Tuollaista elokuvaa, tunnetta, ei koskaan olisi voitu tehdä ihmisten näyttelemänä, ei millään muilla hahmoilla kuin roboteilla. Mieleeni siinä puhuttiin (ihmiset) vähän liikaa, mutta sehän oli lastenelokuva, ei aikuisten. Katsellessani kierteisgalaksia yhdessä WALL-E:n kanssa sydän puristui ikävästä Tähtieni pariin.

Olen päättänyt haastaa itseni, toivon etten luovuta ennen joulua. Haastan itseni käymään myynnin koulutusohjelman loppuun. Kovastikkin kutkuttelisi hakea Kauppakorkeaan uudestaan paremman tutkinnon, sitsaamisen, yhteissöllisyyden takia, mutta Haaga-Heliassa joudun suuremman henkisen haasteen eteen. Minun on niin äärettömän vaikea mennä siihen muottiin mitä he luovat, joten tässä on paikka kasvaa ja kehittyä.

Huomenna haluan mennä katsomaan Alisaa, rakkaimpaani. Tuota sinisilmäistä tyttöä, joka hurmaa kaikki, jonka silmät kertovat enemmän kuin maailma. Vien hänelle vaaleanpunaiset talvikengät. On myös ihana nähdä siskoani, niin pitkä aika viime kerrasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. Huomenna nähdään.

Wait, wait for me!

Olipa jotenkin väsynyt päivä tänään. Mutta onneksi uutta potkua tuli, kun hoksasin (avustuksella tosin), että tänä vuonna kun on finskin juhlavuosi niin saan ostaa juhla-lippuja eli toisin sanoen kaverilippuja: kaveri pääsee kanssa suht halvalla matkalle mun kanssa! Loistavaa! Tänään tuli myös tulokset HSEen. Kuten ounastelinkin, ei tänä vuonna mulle avautunut opiskelupaikkaa yliopistosta. Viime vuonna se olikin aivan liian helppoa.

Koska aurinko paistoi (ja paistaa vieläkin) päätin antaa Hiisille myös mahdollisuuden kokea ulkoilman ihanuuden ihan oikeasti ulkona eikä vain haistelemalla ikkunanraosta. Tosin se ei tainnut olla parahin idea, sillä Pöpsy ei ollut oikein innoissaan tästä mahdollisuudesta. Sain räpsästyä kuitenkin pari (huonolaatuista) kuvaa tästä tapahtumasta.






Ai sitä onnea, kun sisälle päästiin! Sitten maltettiin nauttia auringosta oikein kaikin siemauksin. On tuo kissi niin hassu. Voi olla, että me jätetään ulkoilut sikseen. Jossain rauhallisessa paikassa, kuten mökillä, voisi kokeilla uudestaan "vapauden" riemua.



Toivon, että Hiisi antaa nukkua viikonlopun. Ei tästä elämästä ole meinannut tulla mitään, kun on hellyydenkipeä kolli ollut sitä mieltä, että olen kotona liian vähän.

Tervist!

Näin taas viikko vierähti. Hirveästi ehti tapahtua - eikä kaikki ollut ihan suunnitelmissa. Tiistaina sitten monen kuukauden odotus huipentui siihen optiseen monivalintalomakkeeseen. Turhan vasemmalla kädellä vastasin. Ja nyt toki harmittaa. Ensin oli tavotteena 10 pistettä, mutta nähtyäni oikeat vastaukset tyydyn oikein mielissäni positiiviseen tulokseen. Ei siis opiskelupaikkaa mulle tänä vuonna - no ens kerralla uudestaa. Nyt ollaan kuitenkin kokemusta viisaampia. Mutta se ihmismäärä mikä siellä HSEn päärakennuksen edessä hengaili! Aivan älytöntä - naureskelin itekseni.

Keksiviikon (kuten torstainkin) Hiisi vietti ihan yksikseen koko päivä(n/t). Näin Tuaa, joka kanssa oli samoissa pääsykokeissa kanssani. Tiistaina ei tosin treffattu. Essinkin piti liittyä Turusta seuraamme, mutta edellisenä yönä unia verottanut vatsatauti vei voiton. Kamalan äkkiä tämä aika menee: kolme vuotta siitä kun ollaan viimeksi porukalla nähty! Pääsia, että edes toista neitiä tapasin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Tua pääsisi tänne kouluun, ja sitten voisi muuttaa tänne! Piippola, kun on vähän kaukana.... Käytiin katsomassa Sex and the City, ja ahh mitä huumoria! Ei toki ollut ollenkaan niin hyvä kuin sarja, mutta se huumori! Meinasin vollottaa, jo heti alussa. Vitsi, että tunsin itteni vähintääkin säälittäväksi. :D Leffan jälkeen käytiin juomassa lonkerot lasipalatsin terssilla. Oli hyvvvää!

Edellisen illan myöhäksi menenminen ei ollut ehkä se fiksuin ratkaisu. Aamulla oli vähän vaikea päästä ylös, mutta tieto tulevasta auttoi jaksamaan. Tämä päivä oli Tallinnan. Meillä kävi tuuri, että meidän koneemme oli huollossa Helsinki-Vantaalla niin ei tarvinnut ajaa Malmille lähtöä varten. Klo yksi pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti kakkoshallia missä tämä pieni sievyys odotti.



Tuo oli jotain oikeasti niin sievää ettei mikään! Sinne sitten neljän hengen poppoomme ahtautui (ja on muuten isot tilat sisällä!). Minä ja Marja takapenkillä - Joel ja Jonuska eteen. Fiilis oli aivan mahtava! Tuo oli niin once in a lifetime tilaisuus! Pienkoneella illalliselle Tallinnaan, mitä muuta voi toivoa? Lentäminen potkurikoneella oli totaallisen upeaa. Rakastuin välittömästi. En osannut sanoa mitään. Ja upeinta oli nähdä oma koti ylhäältä. Herkistyin. Tallinnassa (ja Malmille laskeuduttaessa myöskin) Jonuska oli ylivoimainen! En ikinä ole ollut niin tasaisissa laskuissa! Vähän harmitti kun ei pompannut :D. Tallinnassa sitten kävelimme terssilta toiseen ja vähän katseltiin kenkiä. Mikä mahtava paikka! En ikinä ollut käynyt siellä niin johan tekee mieli uudestaan! Tosin nyt näin hemmoteltuna, muu kyyti kuin oma kone ei kelpaa. :D Jossain välissä päivää sitten alkoi migreeni. Sekös mua ilahdutti. Illallisen jälkeen (joka oli muuten aivan ihana paikka syödä vartaita!) koski päähän niin vallan, että teki mieli itkeä. Takasin päin koneessa istuin huivi silmillä ja yritin nukkua. Ei ollenkaan sellainen lopetus upealle päivälle mitä toivoin! :/ Malmilla sitten tärisin ja voin pahoin. Rane oli hakemassa meitä, ja heitti mut Tikkurilan asemalle mitä hyppäsin junaan. Itkin koko matkan äidille puhelimessa. Ei toista niin kamalaa särkyä ole vielä ollut. Pasilasta taksilla kotiin oli fiksuin vaihtoehto. Edes apteekkiin en kyennyt menemään lääkkeitä ostamaan. Pehkuihin oli päästävä mahd. nop.

Hiisi hyvä ettei hypännyt päälle kun kaipasi kulta niin huomiota. Aina kun yöllä heräilin toinen oli kuolakoneena puskemassa ja tassuttelemassa ympäriinsä. Ei toista noin tavattoman hellyydenkipeää voi olla! Tuo kissa on kyllä aarre.

Nyt aamulla on myös aika hirveä olo ollut. Ihan voimat pois. Tuollainen kohtaus verottaa miestä aika pahasti. Paljon olisi tehtävää, mutta nyt varmaan toteutan uhkaukseni lukittutumisesta leffojen kanssa kotiin: kuulostaa todella hyvältä.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Vuosien jälkeen....

Ohhoij, vuosien jälkeen ensimmäinen kirjoitukseni minkään sortin blogiin. Tympäännyin täysin kun LiveJournal ei antanut miu tehdä ulkoasua haluamakseni, ja niin jäi päivittäminen sekä kaikki muukin siihen liittyvä. Toivon, että tästä alkaa uusi aikakausi Nörtti-Elisalle.

Hiisi vetelee onnessaan sikeitä tuolla puussa. Se on aina niin huvittavaa huomata, kun joko hännänpää tai korva pilkistää padan uumenista ja muuten katti on piilossa. Kyllä sen nyt kelpaa niitä vedellä, kun miä oon hereillä. Aikasemmin tänään yrittäessäni nukkua päikkäreitä (tai mahdollisesti oisin koisinu vaikka aamun asti - väsytti niin vallan kamalasti) Hiisi "protestoi" ja herätteli koko ajan perinteisesti: korvan juuressa oli katupora, joka tällä kertaa puski niin, että meinasi itsekkin kaatua.

Ensi viikolla on kauppiksen pääsykokeet. Hohhoi miten huonosti oon valmistautunu! Ihan hävettää. Pitäisi nyt loppuviikosta repästä oikein kunnolla eli ainut mitä sallin itseni lukemisen lisäksi tehdä on viikkosiivous ja lauantaina Mariannen synttäri-illallinen. Saa nyt nähdä miten töissäkään jaksan. Töitä olisi enemmän kuin kerkeäisi tekemään, mutta nämä viime aikoina tulleet iltamyöhän pänttäyshalut on verottanu niin valtavasti yön unia, että töissä ollaan silmät ristissä. Ois niin parasta päästä kouluun! Hirveä hinku luentosalin penkkille. Onneks tuloksia ei tarvitse odotella pitkään.

Nyt uppoutumaan taloustieteen ihmeellisen maailmaan. Hiisi tuhisee terveiset.