Tervist!

Näin taas viikko vierähti. Hirveästi ehti tapahtua - eikä kaikki ollut ihan suunnitelmissa. Tiistaina sitten monen kuukauden odotus huipentui siihen optiseen monivalintalomakkeeseen. Turhan vasemmalla kädellä vastasin. Ja nyt toki harmittaa. Ensin oli tavotteena 10 pistettä, mutta nähtyäni oikeat vastaukset tyydyn oikein mielissäni positiiviseen tulokseen. Ei siis opiskelupaikkaa mulle tänä vuonna - no ens kerralla uudestaa. Nyt ollaan kuitenkin kokemusta viisaampia. Mutta se ihmismäärä mikä siellä HSEn päärakennuksen edessä hengaili! Aivan älytöntä - naureskelin itekseni.

Keksiviikon (kuten torstainkin) Hiisi vietti ihan yksikseen koko päivä(n/t). Näin Tuaa, joka kanssa oli samoissa pääsykokeissa kanssani. Tiistaina ei tosin treffattu. Essinkin piti liittyä Turusta seuraamme, mutta edellisenä yönä unia verottanut vatsatauti vei voiton. Kamalan äkkiä tämä aika menee: kolme vuotta siitä kun ollaan viimeksi porukalla nähty! Pääsia, että edes toista neitiä tapasin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Tua pääsisi tänne kouluun, ja sitten voisi muuttaa tänne! Piippola, kun on vähän kaukana.... Käytiin katsomassa Sex and the City, ja ahh mitä huumoria! Ei toki ollut ollenkaan niin hyvä kuin sarja, mutta se huumori! Meinasin vollottaa, jo heti alussa. Vitsi, että tunsin itteni vähintääkin säälittäväksi. :D Leffan jälkeen käytiin juomassa lonkerot lasipalatsin terssilla. Oli hyvvvää!

Edellisen illan myöhäksi menenminen ei ollut ehkä se fiksuin ratkaisu. Aamulla oli vähän vaikea päästä ylös, mutta tieto tulevasta auttoi jaksamaan. Tämä päivä oli Tallinnan. Meillä kävi tuuri, että meidän koneemme oli huollossa Helsinki-Vantaalla niin ei tarvinnut ajaa Malmille lähtöä varten. Klo yksi pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti kakkoshallia missä tämä pieni sievyys odotti.



Tuo oli jotain oikeasti niin sievää ettei mikään! Sinne sitten neljän hengen poppoomme ahtautui (ja on muuten isot tilat sisällä!). Minä ja Marja takapenkillä - Joel ja Jonuska eteen. Fiilis oli aivan mahtava! Tuo oli niin once in a lifetime tilaisuus! Pienkoneella illalliselle Tallinnaan, mitä muuta voi toivoa? Lentäminen potkurikoneella oli totaallisen upeaa. Rakastuin välittömästi. En osannut sanoa mitään. Ja upeinta oli nähdä oma koti ylhäältä. Herkistyin. Tallinnassa (ja Malmille laskeuduttaessa myöskin) Jonuska oli ylivoimainen! En ikinä ole ollut niin tasaisissa laskuissa! Vähän harmitti kun ei pompannut :D. Tallinnassa sitten kävelimme terssilta toiseen ja vähän katseltiin kenkiä. Mikä mahtava paikka! En ikinä ollut käynyt siellä niin johan tekee mieli uudestaan! Tosin nyt näin hemmoteltuna, muu kyyti kuin oma kone ei kelpaa. :D Jossain välissä päivää sitten alkoi migreeni. Sekös mua ilahdutti. Illallisen jälkeen (joka oli muuten aivan ihana paikka syödä vartaita!) koski päähän niin vallan, että teki mieli itkeä. Takasin päin koneessa istuin huivi silmillä ja yritin nukkua. Ei ollenkaan sellainen lopetus upealle päivälle mitä toivoin! :/ Malmilla sitten tärisin ja voin pahoin. Rane oli hakemassa meitä, ja heitti mut Tikkurilan asemalle mitä hyppäsin junaan. Itkin koko matkan äidille puhelimessa. Ei toista niin kamalaa särkyä ole vielä ollut. Pasilasta taksilla kotiin oli fiksuin vaihtoehto. Edes apteekkiin en kyennyt menemään lääkkeitä ostamaan. Pehkuihin oli päästävä mahd. nop.

Hiisi hyvä ettei hypännyt päälle kun kaipasi kulta niin huomiota. Aina kun yöllä heräilin toinen oli kuolakoneena puskemassa ja tassuttelemassa ympäriinsä. Ei toista noin tavattoman hellyydenkipeää voi olla! Tuo kissa on kyllä aarre.

Nyt aamulla on myös aika hirveä olo ollut. Ihan voimat pois. Tuollainen kohtaus verottaa miestä aika pahasti. Paljon olisi tehtävää, mutta nyt varmaan toteutan uhkaukseni lukittutumisesta leffojen kanssa kotiin: kuulostaa todella hyvältä.

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!