Elisa&Hiisi 6kk ♥

Tänään tuli täyteen 6kk mun ja Hiippen yhteistä elämää. Pitää keksiä jotain kivaa tuolle kakaralle. :)

Kävin myös katsomassa Pian luona vauvoja lauantaina, ne oli maailman suloisempia! Ihani makkaroita. Hih. Parin viikon päästä uudestaa - sitten ne toivottavasti osaavat jo muutakin kuin imeä tissiä. ^^ Piisiläinen muuten tuntui hervottomalta läskiltä, kun palasin kotiin. Onneksi pyysin Pian arvioimaan joku päivä Hiisin nykyistä tilaa.. :D

Eilen tunsin olleeni ahkera. Kaikkea siivitti vielä se, että tänään oli tulossa vieras. Vieras, joka vajaa vuosi sitten kävi luonani yhtenään, vieras jonka kanssa juoruttiin ja ryypättiin. Oli ihana syksy - ei koskaan yksinäistä. Tässä välissä oli nyt kuitenkin ollut tauko, pitkän pitkä tauko. Nyt hän oli tulossa taas. Isä matkusti paljon, kun olin pieni. Aina, kun iskä tuli reissuiltaan takasin olin tehnyt kortin tai leiponut ja aina heräsin yöllä vastaan. Tulevassa vieraassani oli samaa tuntua. Halusin, että vieraani tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi, joten leivon (ja ostin vanilija-jääteleö leivonnaisteni kanssa). Takaraivossa huusi pelko, että mitä jos hän peruukin. Päätin sysätä pessimistini syrjään ja nauttia. Lapsenomainen toiveekkuus ja onni, olisiko aika luopua niistä (?), sillä aamulla katsoin epätoivoisena puhelintani: en pääsekkään tulemaan. Pohja katosi, tipuin ja rysähdin.
Onneksi tuossa bussimatkalla olo rauhottui ja tuli taas hyvä ja ilonen mieli. Ehken sittenkään luovu lapsenomaisuudestani: niitäkin harmittaa ensin, mutta aika äkkiä palaavat leikkeihin.

Oikeaan aikaan sain ystävältä viestin jossa sanottiin Jaksamista siskoseni! - juuri oikeaan aikaan, juuri oikeat sanat. Asiat eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, mutta olipa ihana kuulla olevansa sisko. Tiedän, että tällä siskolla ei tarkoitettu sellaista siskoa kuin itse sen otin. Kuitenkin tunnen olevani oikeutettu tuntemaan asian niin kuin tunsin. Sunnuntaina saan olla oikea sisko. Lähden Lahteen. Päivä siskona - oikeana siskona.