Voi, että mikä (ensinnäkin) viikonloppu oli ja siihen vielä hurja viikonaloitus päälle. Hohhoi. Lauantai oli kuulemma yksi kesän kauneimpia päiviä. No minähän nukuin sen sitten kirjaimellisesti ohi. N. 18h seuraavaan keskipäivään mennessä olin saanut unta palloon ja vielä olisin halunnut jatkaa unten mailla. Hirveän väsynyt jotenkin oonki ollu tämän viikon. Tykkään kyllä kovasti tästä miu lukujärjestyksestä kun ei tarvihe kahdeksaan punnertaa kuin kahtena aamuna ja keskiviikkonakin saa keskittyä kotityöskentelyyn. Iltapäiviin melkeenpä poikkeuksetta ehtii vielä sisällyttää päikkäritkin, mikä miellyttää tätä tyttöä oikein kovasti. Ihmiset tuntuvat mukavilta ja sosiaalisilta, eikä oo tarvinnut jännittää avun pyytämistä yhdeltäkään. Opiskelijat tuntuvat muutenkin olevan niitä kivoimpia ihmisiä koko laitoksessa. Ekana koulupäivänä aamu oli kaikista hirvein ikinä. Kukaan (opintotoimistosta tai muut isot ihmiset) ei auttanut mua pääsemään alkuun, vaan kaikki tuntuivat pesevänsä kätensä auttamisesta. Tilanne onneksi helpotti kun pääsin käymään meidän KO:n "äidin" luona, joka sitten antoi potkua alkuun. Tässä koulussa ei varmasti selviä kunnialla ilman työn tekoa. Yksi 16 op:n kurssi, jossa riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi jo nyt. Sillä kurssilla meidän oma tutoriaali-ryhmä on kaiken kirjava, mutta jaksan uskoa, että saadaan vaikka mitä aikaan kunhan ensin tutustutaan kunnolla toisiimme ja uskalletaan antaa keskustelun viedä mennessään.
Eilen oli tosiaan jo ensimmäinen vapaa keskiviikko, kävin kentällä viemässä lätkäni ja muut paperit. Puolet porukasta oli poissa, mutta olipa kiva yllättää edes ne muutaman naamat ja juoda kahvia yläkerran porukan kanssa. Käskin pitää niitä puljun pystyssä, jotta pääsen sinne taas vajaan vuoden päästä viralliseksi teiniksi (vaikka sillonhan jo olen ylittänyt 20 vuoden maagisen rajan hehee). Huomenna tulee vielä kahden viikon palkka + yhden lauantain ylityötunnit, ja sitten vielä lopputili kahden viikon päästä. Voi miten tulenkaan kaipaamaan tuota itse työllä ansaittua liksaa, nyt kun alkaa taas tuo surkea opiskelijan sosiaaliturva juosta tilille.
Tänään vielä aion olla hikipinko ja teen maanantaina kotitehtävän. Ensin ehkä katson ihan vähän televisiota (en paljoa, vaan ihan pikkuriikkisen).
8/28/2008
8/23/2008
Greetings from Virginia!
Ohhoi koska asiat eivät mene ikinä niin kuin on suunnitellut, tämäkin kirjoitus tulee jet lagin alaisena. Eli viikko taas vierähti Dullesin/Sterlingin mailla. Vaihteeksi oon rättipoikki ja maanantaina pitäisi kahdeksalta jaksaa punnertaa tuonne Pasilaan aloittamaan esimmäinen koulupäiväni Business English -kurssilla. Viikko sitten piti olla viimeinen työpäivä Finnairin lätkä kaulassa, mutta puhuivat vielä yli lähtemään Washingtoniin viikoksi. Täten jäi Mikkelin reissu ällöttävän lyhyeksi ja orientoivat kokonaan väliin. Tosin olihan tuo eilinenkin ihan hyvä viimeinen päivä. Nyt vaan mennään ihan pönttö sekasin aloittamaan ekaluokkalaisena, mutta oma vika.
Tuli elettyä amerikkalaista kulutusunelmaa, oltua pelkääjän penkin kuskina ja tehtyä vaihteeksi töitä. Tällä kertaa osasin ottaa "halvasta dollarista" kaiken irti ja shoppailin suht hienosti. Tätä kyllä siivitti edellisenä perjantaina tullut palkka. Rahaa jäi tilille, mikä tietenkin kruunasi kaiken ettei tarvitse elää coscoussilla koko seuraavaa viikkoa. Nyt vaan tuli mitta täyteen ylipirteästä tekohymyjen maasta: kamelin väriset rakennukset ja toivottoman pitkät matkat paikasta toiseen. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneina ymmärrettiin vuokrata auto, joka säästi Camilin riistotaksoilta. Unelmaa elin itlaisinkin: Lehmäjäätelöä suoraan pönikästä telviissiota katsellen sängyllä. D.C:hin ei menty, mutta käytiin pienimuotoisella RoadTripillä Shenandoahin national parkissa, saalimme oli kaksi peuraa ja kalkkuna Ihana olla kotona kuuntelemassa Hisiin jäkätystä ja narinaa. Oli niin ikävä. Onneksi tällä kertaa ei jet lag ei ole ihan niin hirveä kuin viimeksi, sain nukuttua harvinaisen hyvin koneessa joka teki todellan nannaa. Joskus ehkä vielä toteutan rautaperse-matkani halki valtojen, mutta muutama vuosi siihen menee...vähintään.
Ensi viikolla pitäisi vielä käydä palauttamassa lätkä, jotta saisin joskus sitten tuon lopputilini. Pitää nyt katsoa minkälaiseksi tuo lukujärjestykseni nyt sitten muodostuu. Pitänee yrittää vähän tutkailla sitä avuttomana Haaga-Helian sivuilta.
Kiitos Mumu, kun jaksoit olla täällä Piisiläisen seurana. Nyt väsyttää, jaksaisinkohan valvoa koko päivän...
Tuli elettyä amerikkalaista kulutusunelmaa, oltua pelkääjän penkin kuskina ja tehtyä vaihteeksi töitä. Tällä kertaa osasin ottaa "halvasta dollarista" kaiken irti ja shoppailin suht hienosti. Tätä kyllä siivitti edellisenä perjantaina tullut palkka. Rahaa jäi tilille, mikä tietenkin kruunasi kaiken ettei tarvitse elää coscoussilla koko seuraavaa viikkoa. Nyt vaan tuli mitta täyteen ylipirteästä tekohymyjen maasta: kamelin väriset rakennukset ja toivottoman pitkät matkat paikasta toiseen. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneina ymmärrettiin vuokrata auto, joka säästi Camilin riistotaksoilta. Unelmaa elin itlaisinkin: Lehmäjäätelöä suoraan pönikästä telviissiota katsellen sängyllä. D.C:hin ei menty, mutta käytiin pienimuotoisella RoadTripillä Shenandoahin national parkissa, saalimme oli kaksi peuraa ja kalkkuna Ihana olla kotona kuuntelemassa Hisiin jäkätystä ja narinaa. Oli niin ikävä. Onneksi tällä kertaa ei jet lag ei ole ihan niin hirveä kuin viimeksi, sain nukuttua harvinaisen hyvin koneessa joka teki todellan nannaa. Joskus ehkä vielä toteutan rautaperse-matkani halki valtojen, mutta muutama vuosi siihen menee...vähintään.
Ensi viikolla pitäisi vielä käydä palauttamassa lätkä, jotta saisin joskus sitten tuon lopputilini. Pitää nyt katsoa minkälaiseksi tuo lukujärjestykseni nyt sitten muodostuu. Pitänee yrittää vähän tutkailla sitä avuttomana Haaga-Helian sivuilta.
Kiitos Mumu, kun jaksoit olla täällä Piisiläisen seurana. Nyt väsyttää, jaksaisinkohan valvoa koko päivän...
8/04/2008
Elisa&Hiisi 6kk ♥
Tänään tuli täyteen 6kk mun ja Hiippen yhteistä elämää. Pitää keksiä jotain kivaa tuolle kakaralle. :)
Kävin myös katsomassa Pian luona vauvoja lauantaina, ne oli maailman suloisempia! Ihani makkaroita. Hih. Parin viikon päästä uudestaa - sitten ne toivottavasti osaavat jo muutakin kuin imeä tissiä. ^^ Piisiläinen muuten tuntui hervottomalta läskiltä, kun palasin kotiin. Onneksi pyysin Pian arvioimaan joku päivä Hiisin nykyistä tilaa.. :D
Eilen tunsin olleeni ahkera. Kaikkea siivitti vielä se, että tänään oli tulossa vieras. Vieras, joka vajaa vuosi sitten kävi luonani yhtenään, vieras jonka kanssa juoruttiin ja ryypättiin. Oli ihana syksy - ei koskaan yksinäistä. Tässä välissä oli nyt kuitenkin ollut tauko, pitkän pitkä tauko. Nyt hän oli tulossa taas. Isä matkusti paljon, kun olin pieni. Aina, kun iskä tuli reissuiltaan takasin olin tehnyt kortin tai leiponut ja aina heräsin yöllä vastaan. Tulevassa vieraassani oli samaa tuntua. Halusin, että vieraani tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi, joten leivon (ja ostin vanilija-jääteleö leivonnaisteni kanssa). Takaraivossa huusi pelko, että mitä jos hän peruukin. Päätin sysätä pessimistini syrjään ja nauttia. Lapsenomainen toiveekkuus ja onni, olisiko aika luopua niistä (?), sillä aamulla katsoin epätoivoisena puhelintani: en pääsekkään tulemaan. Pohja katosi, tipuin ja rysähdin.
Onneksi tuossa bussimatkalla olo rauhottui ja tuli taas hyvä ja ilonen mieli. Ehken sittenkään luovu lapsenomaisuudestani: niitäkin harmittaa ensin, mutta aika äkkiä palaavat leikkeihin.
Oikeaan aikaan sain ystävältä viestin jossa sanottiin Jaksamista siskoseni! - juuri oikeaan aikaan, juuri oikeat sanat. Asiat eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, mutta olipa ihana kuulla olevansa sisko. Tiedän, että tällä siskolla ei tarkoitettu sellaista siskoa kuin itse sen otin. Kuitenkin tunnen olevani oikeutettu tuntemaan asian niin kuin tunsin. Sunnuntaina saan olla oikea sisko. Lähden Lahteen. Päivä siskona - oikeana siskona.
Kävin myös katsomassa Pian luona vauvoja lauantaina, ne oli maailman suloisempia! Ihani makkaroita. Hih. Parin viikon päästä uudestaa - sitten ne toivottavasti osaavat jo muutakin kuin imeä tissiä. ^^ Piisiläinen muuten tuntui hervottomalta läskiltä, kun palasin kotiin. Onneksi pyysin Pian arvioimaan joku päivä Hiisin nykyistä tilaa.. :D
Eilen tunsin olleeni ahkera. Kaikkea siivitti vielä se, että tänään oli tulossa vieras. Vieras, joka vajaa vuosi sitten kävi luonani yhtenään, vieras jonka kanssa juoruttiin ja ryypättiin. Oli ihana syksy - ei koskaan yksinäistä. Tässä välissä oli nyt kuitenkin ollut tauko, pitkän pitkä tauko. Nyt hän oli tulossa taas. Isä matkusti paljon, kun olin pieni. Aina, kun iskä tuli reissuiltaan takasin olin tehnyt kortin tai leiponut ja aina heräsin yöllä vastaan. Tulevassa vieraassani oli samaa tuntua. Halusin, että vieraani tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi, joten leivon (ja ostin vanilija-jääteleö leivonnaisteni kanssa). Takaraivossa huusi pelko, että mitä jos hän peruukin. Päätin sysätä pessimistini syrjään ja nauttia. Lapsenomainen toiveekkuus ja onni, olisiko aika luopua niistä (?), sillä aamulla katsoin epätoivoisena puhelintani: en pääsekkään tulemaan. Pohja katosi, tipuin ja rysähdin.
Onneksi tuossa bussimatkalla olo rauhottui ja tuli taas hyvä ja ilonen mieli. Ehken sittenkään luovu lapsenomaisuudestani: niitäkin harmittaa ensin, mutta aika äkkiä palaavat leikkeihin.
Oikeaan aikaan sain ystävältä viestin jossa sanottiin Jaksamista siskoseni! - juuri oikeaan aikaan, juuri oikeat sanat. Asiat eivät liittyneet mitenkään toisiinsa, mutta olipa ihana kuulla olevansa sisko. Tiedän, että tällä siskolla ei tarkoitettu sellaista siskoa kuin itse sen otin. Kuitenkin tunnen olevani oikeutettu tuntemaan asian niin kuin tunsin. Sunnuntaina saan olla oikea sisko. Lähden Lahteen. Päivä siskona - oikeana siskona.
8/01/2008
I've got the faith baby
Näin viime yönä unta, että etutukkaani pestiin. Pikkuhiljaa siitä aloin heräillä kunnes tajusin, että Hiisi-Piisi jynssäsi otsaani autuaana. Höppänä. Tästä tuli mieleen, että vihdoin ja viimein onnistuin keksimään korvatulpat, jotka sopivat täydellisesti korviini, eivät blockaa niin vahvasti ääniä ettenkö herätyskelloon heräisi eivätkä sojota niin kaukana ulkona, että tipahtavat itsekseen. Tuo oli ehkä puolen vuoden paras keksintö multa! Ne on ehkä simppeleimmät ikinä, ainankin Miran tiedän voivan toteuttaa tämän kanssa - muista en voi sanoa, että KOSSeja käyttävät kuulokkeina. Nova, Miran hauvavauva, päätti eräänä kauniina päivänä jyrsiä upouusien KOSSieni piuhat, joten mulle jäi parit ylimääräiset tulpat niistä. Koska ne on niin hyvät korvissa sain eräänä väsyneenä iltana kuningas-idean pitää niitä korvatulppina! Tosin huono asia niissä oli vain nämä putkien reijät (putket siis tietenkin otin pois), mutta asian ratkaisin tunkemalla pumpulia väliin ja ai ai kun ovat hyvät! Suosittelen.
Kävin tänään muutenkin shoppailemassa Pöppänälle. Ostin vihdoin sille uuden kuljetusboxin. Kakara oli ihan innoissaan nuuhkimassa ja tutustumassa uuteen häkkiinsä. Tämä on nyt muovinen tapaus, ei meinannut tulla matkustamisesta mitään Marjalta mukana tulleen boxin kanssa - Hiisi sai avattua vetoketjut ja muutenkin tuli melkein verkosta läpi. En tiedä oliko se niin kuuma vai pieni vai mikä siinä sitten ahdisti niin paljon. Tämä uusi on nyt korkeampi, pidempi ja siinä on kunnon metalli-verkko edessä. Toivottavasti matkustamisesta tulee nyt mielyttävämpää. Hiisi sai myös Treat-pallon, se ei vain ole vielä ihan hoksannut sen ideaa... Eh. No mutta eiköhän se sen hiffaa vielä kunhan itse tökin tarpeeksi nenälläni sitä. :D Novalle ostin myös lissää possun korvia, ennestään niitä olin jo ostanut, mutta aina unohtanut ne tuohon hyllylle, kun olen penskaa nähnyt.
Bongasin Miran tehneen joskus tälläisen HS:n Paluu pulpettiin -testin. Jopas oli hauska! Olisikin mennyt noin hyvin peruskoulu! Hoho, taisi mennä hilkulle, että lukioonkaan pääsin. Haha. Hiprakassa on hyvä olla. VIUU!
Viikko meni muutenkin aika nopeasti. Eli tämä tarkoittaa enää kahta viikkoa töitä - sitten pääsemme boxin neitsytreissulle. Toivon todella, että jossain välissä alkaisi helle helpottaa. Siis onhan se ulkona ihan kiva, että on lämmin, mutta kun täällä sisällä on kuin saunassa: hikoilen kuin pieni possu alusvaatteissa.
Kävin tänään muutenkin shoppailemassa Pöppänälle. Ostin vihdoin sille uuden kuljetusboxin. Kakara oli ihan innoissaan nuuhkimassa ja tutustumassa uuteen häkkiinsä. Tämä on nyt muovinen tapaus, ei meinannut tulla matkustamisesta mitään Marjalta mukana tulleen boxin kanssa - Hiisi sai avattua vetoketjut ja muutenkin tuli melkein verkosta läpi. En tiedä oliko se niin kuuma vai pieni vai mikä siinä sitten ahdisti niin paljon. Tämä uusi on nyt korkeampi, pidempi ja siinä on kunnon metalli-verkko edessä. Toivottavasti matkustamisesta tulee nyt mielyttävämpää. Hiisi sai myös Treat-pallon, se ei vain ole vielä ihan hoksannut sen ideaa... Eh. No mutta eiköhän se sen hiffaa vielä kunhan itse tökin tarpeeksi nenälläni sitä. :D Novalle ostin myös lissää possun korvia, ennestään niitä olin jo ostanut, mutta aina unohtanut ne tuohon hyllylle, kun olen penskaa nähnyt.
Bongasin Miran tehneen joskus tälläisen HS:n Paluu pulpettiin -testin. Jopas oli hauska! Olisikin mennyt noin hyvin peruskoulu! Hoho, taisi mennä hilkulle, että lukioonkaan pääsin. Haha. Hiprakassa on hyvä olla. VIUU!
PERUSKOULUN PÄÄTTÖTODISTUS
Äidinkieli.................... 10
Englanti...................... 10
Ruotsi......................... 9
Matematiikka.................. 10
Fysiikka ja kemia............. 10
Biologia ja maantieto......... 10
Historia ja yhteiskuntaoppi.... 8
Uskonto........................ 9
Liikunta ja terveystieto....... 8
Musiikki....................... 9
Kotitalous..................... 9
Käsityö: tekstiilityö.......... 9
Kuvataide..................... 10
Käytös ja huolellisuus........ 10
Keskiarvo.................... 9,4
Viikko meni muutenkin aika nopeasti. Eli tämä tarkoittaa enää kahta viikkoa töitä - sitten pääsemme boxin neitsytreissulle. Toivon todella, että jossain välissä alkaisi helle helpottaa. Siis onhan se ulkona ihan kiva, että on lämmin, mutta kun täällä sisällä on kuin saunassa: hikoilen kuin pieni possu alusvaatteissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
