Nobody said it was easy

Tämä blogi lakkaa nyt olemasta. Niinkin huonosti kuin viimeisen vuoden päivittelin. Hiisin rakas elämä on päättynyt. :( Maailman kamalin ikävä sitä kissaa. Päätin, että nyt oli aika - Hiisi oli vielä onnellinen. Kaikenmoista tapahtui, vatsa meni huonoksi ja niin edespäin. Torstaina 6.8.09 vein se Mikkeliin eläinlääkille, jossa sitten saatettiin Hiisi viimeiseen uneen. Poika pisti kaikkensa vastaan kuolemalle. Rakastin ja yhä rakastan, se oli maailman hienoin kissa. Kissa joka pelasti mut.



Nebuankhet Hobgoblin Halo 210505 - 060809 <3

Haudattiin Hiisi mökille, sinne missä se oli onnellisin koskaan.

If pain is gold, I'm a millionaire

Nyt on pitkästä aikaa asiaa mitä mitä tännekkin on jakaa. Hiisi vietti tänään kissaklinikka Felinassa päivän. Kaikki alkoi noin kuukausi sitten, kun vein Hiisin ensimmäistä kertaa Felinaan verisen ulosteen takia. Silloin alkueläintesti (giardia alkueläin) oli negatiivinen ja Hiisi sai kuitenkin antibioottikuurin, joka myös uusittiin viikkoa myöhemmin. Tätä toista kuuria en antanut loppuun asti sillä Hiisin ruokahalua katosi olemattomiin ja se oli nuutunut ja väsynyt. Ruokahalu ei kuitenkaan palautunut ja näin ollen kiikutin sen aamulla lääkärille.

Päivällä sitten tuli eläinlääkäriltä soitto, että nyt oli giardiatesti positiivinen ja se oli suurella todennäköisyydellä syömättömyyden syy. Epäonneksi terveystarkastuksessa huomattiin myös muuta: Hiisin sydän on laajentunut ja kammioiden seinämät ohentuneet. Tätä sitten paruin koko loppupäivän töissä, ja nyt on niin väsynyt olo. Kolmen kuukauden päästä on sydämen takia kontrolli ja niin kovasti toivon, että kaikki olisi sillon ihan suht ok, ettei sairaus iske kunnolla nopeasti.

Hiisi on nyt onnellisena kotona, se on aivan poikki, sillä päivä on ollut sille varmasti stressaavin ikinä. Nyt menen halimaan tuota mahakarvatonta kolliani (karvat jouduttiin ajamaan ultraääneen) ja olen hetken onnellinen, että se on vielä tuossa.

One Vision

Hiisi lähti tänään remontin alta pois Mikkeliin. Hirvittävän haikeana pakkasin kissan autoon ja vilkutin perään. Täällä on niin kamalan yksinäistä ja h i l j a i s t a. Äiti on soitellut koko päivän mitä kaikkea Hiisille saa syöttää ja miten paljon. Pelkään pahoin, että Hiisi tulee takaisin parin viikon päästä kaksinkertaisena, kun "mami piti hyvää huolta pojasta". Ehkä niillä 'isovanhemmilla' on niin tapana. Hiisille lähti oma puukin mukaan, josta se saa sitten vahtia koko suurta reviiriään.

Isä oli siis viime yön täällä, suunniteltiin ja katseltiin vähän noita remppa-asioita. Täällä rakennetaan ja kaadetaan seinää. Saa nähdä tunnistaako tätä enää edes omaksi kodikseen, kun palaan seuraavan kerran tänne. Suuntaan siis Hiisin perään Mikkeliin sunnuntaina. Koulussa alkaa intesiiviviikko, joten hyvä aika aloittaa paikkojen uusiminen. Muutenkin pitänyt hirveää kiirettä kokoajan. En vaan saa päästä pois ajatusta, miten haluaisin Hiisille kaverin. Liekö se nyt aivan mahdoton ajatus kuitenkaan. Pitänee jutella tarkemmin Pian kanssa, kun aika on enemmän ajankohtainen (lue: kun rahatilanne näyttää paremmalta).

Pari viikkoa menee onneksi nopeasti, ja päästään muuttamaan Hiisin kanssa uutta henkivään kotiin, jossa lattian sentin raoista ei kasva Pikku-Hiisejä.

Aika menee niin nopeasti. Hiisillä ja mulla oli vuosipäivä 4.2. (jonka sitten tietenkin unohdin..). Karvanlähdöstä huomaa, että kevät on taas tuloillaan. Haluaisin imuroida kaikki irtokarvat tuosta katista, jossei se pelkäis niin hirvittävästi imuria.

Hiisi asusteli viikon Leppävaarassa Jeti-kissan seurana samaan aikaan, kun itse viiletin Söldenissä. Käytiin viikkoa ennen yönseutu kokeilemassa miten Hiisi siellä viihtyy. En ole tainnut eläissäni nauraa niin paljon katille. Jeti kyhjötti yksin nurkassa eikä uskaltanu liikkua raukka sieltä minnekkään, kun samalla Hiisi kävi keräämässä rohkeutta Emilian ja miu jaloista ja hyökkäsi kiljuen sotahuutojaan isottelemaan Jetille, joka muuten on n. tuplasti isompi kuin Hiisi.Viikko oli kuitenki sujunut suht. hyvin. Olivat kuulemma jopa mahtuneet samaan keittiöön. Jossain välissä viikkoa Jeti oli kuitenkin saanut tarpeekseen suuriegoisesta kakarasta ja näyttänyt kuka asunnossa määrää. :D Hyvä niin.

Miäkin kävin tuossa puhallustesteissä, jotka tosin jännitti hirvittävästi, kun en sellaisissa ollut käynyt sitten Hiisin ottamisen. Kaikki oli kuitenkin erinoimaisessa kunnossa, joten ei tarvitse edes pohtia siitä luopumista.

Mulle on tulossa vihdoin ja viimein se kauan odotettu remppa, joten Hiisi muuttaa ens kuun lopulla Mikkeliin äidin seuraksi pariks viikkoo.

I will be king

Ida sanoi joskus todella osuvasti "Odotan sitä päivää, kun Hiisille ilmestyy kruunu ja punainen viitta harteille". Hiisi on tämän asunnon pieni kuningas, näin on. Sain vihdoin Hiisistä sen tilaamani julisteen kehyksiin. Oi miten ihana siitä julisteesta tuli! Pia oli ottanut miu mielestä niin manion kuvan katista, niin olihan se pakko saada 80cm korkeana kuvana seinälle. Hiisi.

Leevillä (10v) ja Alisalla (2v) oli tiistaina synttärit. Kävin valvomassa Leevin juhlia Hoplopissa, ja oli oikein mukavaa! Tänään oltiin Alisan synttäreillä sitten. Väänsin pari piirakkaa ja näin omia kummejani. Pitkästä aikaa. :) Kaakku oli oikein maukasta! Kuskasin veljeä ja Leeviä pitkin Vantaata, kiva oli kruisailla kuin "rallikuski". Huomenna mennään Leevin aikuisten juhlille, sielläkin on luvassa paljon kaikkea hyvää ja lihottavaa.

Viime viikolla isä kävi täällä vähän mittailemassa sun muuta miettimässä, rempataan tämä asunto kevään kuluessa. Kaikki menee uusiksi, tosin haluaisin kunnioittaa talon ikää. Liekö menee läpi toiveet.

Torstaina hengailin koko päivän Emilian luona. Pidettiin käsityöpiiriä ja leivottiin suklaakakkua. Miten mukavaa olikaan käydä tsekkaamassa niiden uusi kissa Jeti. Hiisi meneekin Jetin seuraksi viikolla 8, kun lähden Söldeniin laskemaan viikoksi. Tulevat varmasti hyvin toimeen. Hyvä on Hiisin tottua toisiin kissoihin, jos meille kissakaveri vielä otetaan tulevaisuudessa.

Maanantaina alkaa koulu, oman loman loppumista päätettiin juhlistaan Emilian, Heidin ja Sannan kanssa baarireissun merkeissä sunnuntaina. Saa nähdä missä kunnossa sitä kontataan kotiin...

We lost track of the time

Vieläkään en ole saanut Alpeilta kuvia. Täytynee ottaa tikku mukaan seuraavalla kerralla kun Mikkeliin matkaan, jotta sieltä muutama tarttuisi mukaan. Niin ja Vantaalta myös.

Hiisin ja miun elämä ei ole yllättäen kokenut suurempia muutoksia. Hiisi on vain ollut nyt tavallista apaattisempi täällä Helsingissä, tiedä häntä, jos se masentui kotiin tulosta.. Olihan Mikkelissä niin kivaa. Hiisin onneksi (ja tietenkin miuki) iskä on tulossa tänne torstaina. Lähdetään kiertelemään kaikki mahdolliset ja mahdottomat remontoimiseen liittyvät liikkeet. Eipä olekkaan isäukko koskaan tullut yöksi ihan vain minun takia.

Tänään Hiisi sai ensimmäistä kertaa ateriakseen tipun. Tosin se jäi syömättömäksi ateriaksi, kun ei karvakasa tiennyt mitä sille tehdä. Alussa oli hirvittävän hauskaa ja jännää viskoa tipua menemään höyhenet lentäen, mutta aika äkkiä alkoi niin kova nälkä vallata mielen, että sekin hauskuus jäi. Hiisi on keksinyt itselleen asunnon lämpöisimmän paikan taas: patterin vierusta. Laiton sille siihen korinkin, ja eihän sitä muualta meinää enää löytääkkään. Tästä voitte päätellä, että patterimme läpiävät taas. Nämä pakkaspäivät ovatkin verottaneet niin hirveästi tätä lämpöä täällä sisällä. Alkovissa höyryää hengitys.

Kuvittelin, ettei minulla ole mitään tekemistä näinä kahtena viimeisenä viikkona ja kuhan löysäilen kotona. No nyt onkin sitten kalenteri niin täynnä, etten tiedä kuinka päin tässä olisin. Mutta onpa niin kiva olla välillä sosiaalinen!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Ollaan kohta kuukautta vaille vuosi asuttu Hiisin kanssa saman katon alla enkä meinaa vieläkään ymmärtää, että Hiisi on Hiisi. Tätä on vaikea selittää, mutta se, että Hiisi asuu m i n u n kanssa, ei kenenkään muun, minun. Koskaan ei kaloja ihmeellisempiä otuksia ole kanssani asunut, ja Hiisi on mitä mahtavin kaveri! Iskä oli aivan mielettömän ihana, kun vietettiin viikonloppua Mikkelissä. Minä pääsin helpolla, kun äiti ja iskä antoivat Hiisille jokaisen ruuan ja muutenkin hoitivat sen leikittämisestä ja päivittäisestä happihypystä parvekkeella. Äiti olisi syöttänyt Hiisille varmaan kilon voita, jossen olisi ollut kieltämässä. :D Pöpsi oli onnellinen kissa - valvoi ja touhusi pitkät päivät, eikä se löytynyt kuin pari kertaa kenkäkaapista. Ensimmäistä kertaa se oli todella rento Mikkelissä.

En tiedä mistä johtui Hiisin vähäiset aamuyönunet. Kuuden jälkeen kissa alkoi heretellä ja jatkoi sitä niin kauan kunnes sai mut potkittua ylös. Kirosin. Mietin mahtoiko syynä olla se kuuden yön ero, minkä Hiisi vietti kahden neiti-kissan seurana. Sielläkin kuulemma oli kuitenkin nukkunut pikkuserkkuni päällä ja vieressä. Ehkä olen sille sittenkin tärkeä. :D

Alpeilla oli upeaa, niin kuin kuvitella saattoikin. Tämä kerta kuitenkin ylitti kaikki huimimmat haavekuvanikin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mitä nyt lentokoneet jättivät peräänsä valkoisia taivaanhalkojia. Koska Madonna ei ollut vielä täyttynyt italialaisista, avautui meille lähes tyhjät baanat. Oikein oiva paikka tuollaiselle neljän laskupäivän retkelle! Meidän porukka ei olisi voinut paremmin sattua, meillä oli niin mainiota. Postaan tänne kuvan tai kaksi reissulta, kunhan niitä ensin koneelle saan.

Huomenna tosiaan vaihtuu vuosi. Aattoa vietämme Sannan kanssa ainankin aluksi täällä meillä. Kuohuvaista tulee varmasti maisteltua. :) Ehkä tästä tulee se paras uuden vuoden vaihdos aikoihin. Toivon kovasti. Voi olla, että käymme jossain pippaloissa. Pitänee katsoa mitä ilta tuo tullessaan.

Mainiota Joulua!

Toivontan jo nyt hyvät joulut jokaiselle! Iskä päätti yllättää keskiviikkona kertomalla, että lähdemme Madonna di Campiglioon, Italian Alpeille, jouluksi. Huomenna lähtee kone Hki-Vantaalta kohti Milanoa. Meitä lähtee seitsemän hengen porukka, josta olen niin iloinen. Madonnassa on kuulemma pari metriä lunta, joten tästä joulusta tulee UNELMA! ♥

Olin niin kovasti odottanut ensimmäistä joulua Hiisin kanssa yhdessä. Nyt se siirtyy vuodella - Hiisi pääsee Vantaalle joulukotiin kahden muun kissan seuraksi. Vähän mua jännittää miten Hiisi pärjää viisi päivää ihan uudessa paikassa, uusien ihmisten keskellä. Onneksi joulukoti on hyvä. :)

Ensi viikon perjantaina tullaan takasin, syöksyn varmasti heti hakemaan Hiisin kotiin. Tosin voi miten minua säälittää Hiisi, kun se joutuu lähtemään sillon perjantaina vielä Mikkeliin. Mennään sinne viikonlopuksi - tullaan sitten tiistaina takaisin viettämään uutta vuotta Helsinkiin.

Kaveri Hiisille kutkuttelee niin paljon takaraivossa, ja puoliksi nyt olen päättänyt jollain aikavälillä toisen kissan ottaa. Uskon se olevan meidän jokaisen parhaaksi.

Heat, please.

Käytiin marraskuun viimeisenä viikonloppuna autolla Mikkelissä. Voi miten mukavaa oli, ja Hiisilläkin oli matkaseurana Perro-neiti Nova. Takasinpäin kun ei koskaan meinata jaksaa matkustaa, niinpä jälleen kerran ajelin pinna kireällä koko kolme tuntia. Toisaalta Hiisi nautti, kun pääsi äiskän paapottavaks. Mikkelissähän, kun on tunnetusti tilaa, niin siellä on mukava ottaa spurttia ja ehkäistä osteoporoosia rappusissa. ^^

Muutama päivä siten sai ilokseni kuulla, että Roopella on ompelukone! Tänään kävin katsomassa Leevin korispeliä, jonka jälkeen jäin niille surruttelemaan Hiisille koppaan päällistä. Tässä siis muutama kuva tästä suuresta ylpeydestäni. :D



Sovitaan Pöppänän kanssa nyt hyvin yhteen! :D

Maanantaina pitää soitella eläinlääkärille, josko saataisiin rahoittavia matkaan jouluksi. Viikon päästä (vielä en ole päättänyt päivää) suunnataan kohti Mikkeliä. Parin yön seutua mökkihöperöidytään mökilläkin. :) Vielä, kun jaksaisi nämä muutamat tentit niin sitten olen iloinen!

I need a doctor

Tänään se päivä sitten koitti: Hiisi ja eläinlääkäri. Koko homma meinasi mennä aivan käteen kiitos oman aikataulussa pysymättömyyteni. Olin myöhässä, enkä sitten meinannut löytää viimeisiä metrejä perille, joten paineltiin Hiisin kanssa melkein vartti myöhässä. Onneksi vastaanoton ihmiset olivat niin kivoja ja mukavia ettei tarvinnut potea äärimmäisen huonoa omatuntoa (huono omatunto riitti :D). Hiisiä ei sitten rokotettukkaan, eikä näin ollen sirutettu. Sainoivat, että riittää parin vuoden välein rokotus. Ensi vuonna sitten. Kaikki oli kuulemma Hiisillä ok, hampaatkin erinomaisessa kunnossa. Kehuja Hiisi sai turkistaan. Voi miten mamma tulikaan ylpeäksi pienestään. ♥ Juteltiin vähän ruokinnasta ja ulkoilusta. Matkustukseen en apua saanut, mutta toivottavasti lähiaikoina. Oli helpottavaa kuulla, että Hiisi voi hyvin. Siitä kun voin päätellä hoitavani Pöppänää hyvin.

I got my rock moves

Hiisi on ihanin, ihan paras! Vaikka ei siitä nykysin mitään seuraa ole (paitsi aamulla klo 7, kun sen mielestä olisi oikein hyvä aika saada ruokaa). Kissi kököttää vain punaisessa korissa vessan lattialla miu yökkärin päällä. Aina ohi mennen, kun sitä vilkasee, tulee katse "Ai ooks kade vai, nii-i, täällä on kyllä tosi lämmin". Tästä siis voi päätellä, että pieni yksiöni on aika viileä. Toinen pattereista ei tahdo lämmetä ollenkaan, pitänee soittaa talonmiehelle, jotta saadaan kissa vessasta pois.

Lunta näin ekaa kertaa eilen. Havahduin siinä Puistolan kohdalla, että laituri oli ihmeellisen valkean kerrostuman peittämä. Kävin Vantaalla katsomassa Leevin korispeliä, ja pojat voittivat! GO MY BOYS! Ens viikolla uudestaan. Tänään onkin ollut oikea lumimyräkkä. Ulkona tuuli odottamaani vähemmän, ja oli virkistävää käydä talsimassa talven ensimmäisiä lumikinoksia. :)

En ole kateellinen, en sitten tippaakaan! Kuka nyt Thaimaaseen tähän aikaan vuodesta haluaisi?! Tälläinen pimeä ja kolea aikahan on tätä parasta Suomen antia... Köhö. Iskä siis suuntaa kohti Krabia alkuviikosta. Milloin miusta tuli niin vanha, etten noille reissuille mukaan pääse? Jos jotain positiivistä voidaan tästä hakea, niin miä saan auton! V i i k o k s i! Yay. Tämä tietää Hiisille epäonnea: rokotukset. Käytän tilaisuuden hyväksi käyttää kakaraa lääkärissä. Samalla tahdon sille rauhottavia matkustusta varten. Sitä odotellessa!

PS. Maanantaina kävin ostamassa unelman harmaana. ♥

Temporarily out of gas

Viime viikon tiistaina täytin 20v. Miulle laulettiin. Olin otettu. :)Saman viikon maanantaina juhlittiin tyttöporukalla, meiltä täältä Töölööstä siirryttiin Shakeriin shottirallista nauttiimaan. Hiisi istui täällä kotona omalla tuolillaan ja kommentoi keskustelua, esitteli tuo huomion kerjuri leikkitaitojaankin.

Perjantaina täällä oli sitten vähän muutakin porukkaa juhlimassa myös Johania, joka vanheni vuoden puolestaan maanantaina. Ilta meinas mennä ihan käteen, kun porukka jätti tulematta ilman, että olivat ilmottaneet. Onneks saatiin vahvistusta eriskummalliseen joukkoomme kahdelta HHlaiselta. Olin yllättnyt kuinka hyvin Hiisi otti koko illan. Tykkäs ihmisistä niin kovasti. Omalta kohdaltani ilta ei päättynyt parhaissa merkeissä, mutta pääasia, että muilla oli hauskaa! Ja olihan itsellänikin niin kauan kuin sitä riitti. ^^

Kuun alussa käytiin myynti-porukalla Tukholmassa. Hiisi nautti Sannan seurasta, ja miä pidin huolettomana hauskaa. Kortinkin Hiisille laitoin tulemaan. Käveltiin ihan vahingossa Vanhaan Kaupunkiin ja nautittiin huippuhyvää kaakaota. Risteilyllä oli niin mukavaa! En olekkaan ollu laivassa sitten kuudennen luokan.

Viime viikko meillä oli yritystyöskentelyä. Miä promosin Hesaria. Opettavainen ja jokseenkin rankka viikko oli. Tapiolan keskuksen käytävällä tuli puhuttua kurkku kipeäksi. Oi voi. Onneks sain perjantain vapaaksi jolloin oli KÄMMIBILEET! Ihan ilta Tähti-tyttöjen kanssa. Nukkumaan päästiin vasta neljän jälkeen ja aamulla miä ajoin kaikki ylös kymmenen jälkeen, kun miu piti lähteä kotia kohti Malminkartanosta viimeistä vuoroa varten. Hiisiä tuli katsomaan äiti sekä iskä, se oli oikein onnellisena nukkunut tuolla alkovissa iskän jaloissa. Voi niitä miehiä! :D Illalla vielä päätin lähteä Janican luo Jakomäkeen, voi miten kiitänkään onneani, että Lauri lähti samaa matkaa mukaan - yksin ois ollu aika jännät paikat mennä. Köhö. Koko lauantaina vietin 2 tuntia kotona, siis koko vuorokautena!

Porukat lähti eilen laivalle, joten tänään piti sitten käydä hakemassa ne Länsisatamasta. Koska miulla oli kerrankin auto taas käytössä, päätin kruisailla kohti Vantaata ja viettää sillä Leevin ja Roopen kanssa pari tuntia. Hiisi protestoi yksinoloa..yllätys.

And I'm feeling good.

Hiisi on kokenut maakuntamatkailua oikein olan takaa. Viime viikon perjantaina suunnattiin kassukoinemme Lahteen, jossa olikin ihan huippua! Hiisi jutteli koko illan paljon ja majoittui eteisen kenkäkaappiin. Me veljen kanssa juotiin olutta, syötiin pizzaa ja katsottiin animaatiota. Jannea lainaten "Aika ennakkoluuloton yhdistelmä meillä tässä". Oli hienoa. Äiti tuli hakemaan meitä matkalaisia seuraavana päivänä. Hiisi huusi kuin syötävä takapenkillä.

Mikkelissä Katti osasikin olla jo rauhallisemmin. Eteisen kenkäkaappi oli taas kovassa kulutuksessa. Meinasi Kissan sydän pysähtyä, kun joutui jo tiistaina hyppäämään taasen auton takapenkille rääkymään. Auton nokka suuntasi kohti Savon sydäntä: Varpaisjärveä. Hiisi oli kuin kotonaan mummin luona. Ja voi miten mummi Hiisistä tykkäsi! Taasen oli parasta. Käytiin Nilsiässä markkinoilla, ja vietettiin aikaa yhdessä. ♥ Torstaina kissa meinasi heittää veivinsä matkalla kohti Mikkeliä.

Perjantaina Katti säästyi matkustamiselta, kun se jäi äidin kanssa Mikkeliin miu suunnatessa kohti Jyväskylää Lauran luo. Oi miten ihana koti-ilta olikaan! Brie-juustoa, porkkanoita, siideriä...NAM! Suuret kiitoksen Lauralle rentouttavasta illasta, se oli parhain lopetus viikolle. Seuraavana päivänä matkustinkin oikein uran takaa. Ensin JKL-MLI ja sitten vielä MLI-HKI. Hiisi ei taaskaan meinannut pysyä nahoissaan.

Olin kuvitellut viettäväni jokseenkin railakkaan viikon. Humalanhakuisimmaksi illaksi jäi kuitenkin torstai, jolloin join kolme caipiroskaa. Lotta kiskoi samassa ajassa 6 jekkukolaa - taisin olla sitä enemmän humalassa, sen siitä saa kun lähtee ammattilaisten kanssa liikkelle. Viikko oli oikein hyvä, ehkä vähän raskas. Tänään vielä kävin auttamassa kaveria muutossa. Sen loppumista juhlistettiin maukkaalla ruualla. Kotiin päästyäni Hiisin mielestä olin viissiin ollut ikuisuuden poissa vastaanotosta päätellen: äää, ihanaa oot kotonaaa, puurrrrr, puurrr, pusku, pusku. ♥

Never thought I'd get any higher

Olen ihan iloinen etten enää elä extaasissa. Olo on seesteistynyt. Oikein hyvä näin. Vihdoin ja viimein ehkä saattaisin nukkuakkin. Väsyttää. En ole nukkut kahteen viikkoon kunnolla. Mistä lie johtuu. Khihi. (No ei se siitä johdu..)

Hiisi kaipaaa aina vain enemmän ja enemmän hellyyttä. Onneks on sitä antaa. Ruokakin on taas alkanut maistumaan. Leuassa sillä on vain semmoinen verenpurkauma-juttu. Raapinut raukka leukaansa niin kamalasti. Pitää yrittää keksiä siihen jotain mikä vähän hillitsisi kutinaa.

Samalla kun Hiisi on hellyydenkipeä, niin minä olen seurankipeä. Vissiin tuo puoli vuotta Finnairilla teki tehtävänsä vuoden erakoitumisten osalta. Enpä silloin oikein ketään koskaan nähnytkään. Hmm. Nyt näen, ja paljon ihmisiä näenkin. Onneksi on näitä oikein huippuja koulukavereita.

Perjantaina lähden Lahden kautta Mikkeliin. Todella mukavaa käydä veljeä moikkaamassa ensin. Pitkään aikaan en Lahdenmaalla olekkaan käynyt. Vielä on ensi viikon suunnitelmat hakusessa, mutta eiköhän nekin tässä vielä asetu.

Hiisille ostin tänään Feliwaytä, jotta tuo matkustaminen onnistuisi stressittömämmin. Perjantaina siis testiin se spray. Nyt lähden nukkumaan. Hyvää yötä.

Ps. Sainoinko jo että saattaisin olla ehkä ihan pikkuisen ihastunut? Mhihi.

It was the wicked and wild wind

Ihan mieletön fiilis. Tuntuu kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, jonkun toisen elämää. Ehkä tämä on sitä jonkun sorttista onnellisuutta. Aika menee siivillä, ja koko ajan on jotain uutta ja ihanaa mitä odottaa. Koulu on mahtavaa, vaikka töitä se teettää. Koskaan en ole tainnut tehdä koulutöitäni tälläisellä innostuksella. Toki vielä vaivaa tämä viimetingan pahe, mutta voi sitä ihmettä, kun huomaa tajunneensa ja oppineensa. Saan ihan älyttömän fiiliksen jokaisesta tehdystä työstä.

Viime kuukausi, tuleva puoli vuotta. Upeaa! Aivan siis käsittämättömän upeaa. Tupareita, juhlia, kahvitteluja ja lounaita. En ole ollut näin pirteä aikoihin. Viikon päästä pääsen saunaan. Ahh sauna! Sitä ihmettä en olekkaan kokenut sitten joulun. Sitten Lahden kautta Mliin, viikoksi. Mummin näkeminen, kavereita, ratsastamista, juhlimista. Ai kun meinaa järki lähteä!

Tulevat synttärit. Kuukausi, sitten minusta tulee aikuinen. Toivottavasti saadaan järkättyä ne mahtavimmat synttärit koskaan, voi olla, että paikalla on vain me kaksi sankaria. :D Pikkujoulut. Äää, pää räjähtää!

Kuukauden loman jälkeen GOOM. Alepa, teemme historiaa! T:Siwa
Sitten vielä Alpeille, Itävaltaan. Unelmien täyttymys. Kahdeksas kerta tulossa, aion elää sen täysillä. Niin kuin aina ennenkin.

En tiedä miten päin tässä olisi. Olen kuin lapsi karkkikaupasssa. Ja Hiisi ♥
Se vaan on niin ihana, paitsi ehkä silloin, kun se hyppää puusta niskaan. Haluan niin uskoa, että se on onnellinen katti.

I can’t wait ’til the morning
Wouldn’t wanna change a thing

Halo = valoympyrä

Nyt vihdoin ja viimein haluan jakaa kanssanne Nebuankhet Hobgoblin Halon a.k.a. Hiisin. Kissan, jonka voisin sanoa muuttaneen elämäni.

Hiisi on ollut parasta elämässäni pitkään aikaa, ja rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Varsinkin nyt, kun en ole tehnyt pitkää päivää töissä ja mennyt suoraan nukkumaan kotiin päästyäni, voin sanoa oppineeni tuntemaan Hiisistä niin paljon enemmän ja meistä on tullut niin paljon läheisempiä. Hiisi ei malta syödä ruokaansa tultuani kotiin, vaan antaa mulle hellyyttä tulvitan "tervetuloa kotiin, ihana nähdä siua!"-osoituksen. Puskemista, kehräämistä ja kuolaamista on aina tiedossa. Ruokakin kyllä kelpaa, välillä nirsoillaan, mutta herkut kelpaa aina. Yleensä kurkut ehtivät hävitä leipäni päältä, jos satun kääntämään selkäni hetkeksikään tai tassu tulee korvan vierttä suoraan lautaselleni.

Hiisi on myös äärimmäisen utelias. Mikään ei jää tältä vahtikatilta huomaamatta, jos päätän laittaa vessan oven kiinni hetkeksi niin Hiisi on oven takana kovaan ääneen huutamassa, että nyt on hänet jätetty ihan tapahtumien ulkopuolelle. Hiisi istuu lähes poikkeuksetta pöntön päällä käydessäni suihkussa, mutta jos sattuu olemaan samalla hetkellä vieraita niin Hiisi viettää aikansa vahtien tunkeilijaa. Eihän nyt ketään voi jättää vartioimatta! Tämä katti jahtaa myös omaa häntäänsä ja leikittää itse itseään. Hiisi hakee leikkikoristaan lelun, asettaa sen keskelle lattiaa ja menee vaanimaan verhon taakse, kun lelu on tapettu on se aika asettaa takaisin lattian keskikohtaan ja aloittaa alusta. Fiksu kissa.



Lämpöä rakastetaan tässä talossa eniten. Nyt kun aurinko ei enää lämmitä ikkunalautaa, on se unohdettu löhöämispaikkana, sängystä ja kopasta on tullut parhaat paikat nukkua kauneusunia. Aamuyöllä lämpöisin paikka löytyy mun vierestä peiton alta. Syli on muutenkin aina hyvä ja lämmä paikka makoilla. Jos itse et ymmärrä ottaa niin Pöppänä pitää huolen, että ei jää rapsutusten ja lämmön ulkopuolelle. Aamut ovat ihan meidän aikaamme, varsinkin viikonloppuaamut. Sillon kellitään yhdessä rapsutusten ja kehräyksen kera. Aamupalakin on se päivän tärkein ruoka. :)

Jääkaappi on Pöpsyn paras kaveri. Mikkelissä mielellään istuttaisiin jääkaapissa vaikka koko päivä, jos vaan siellä ei ois niin kylmä. Mikkeli on muutenkin Hiisin mielestä mieletön paikka, kun siellä voi juosta! Pääsee ravaamaan rappusia, pitkää spurttia ottamaan ja pakoon kunnolla, jos on tarve. Ainut mikä siellä vain harmittaa, kun huoneita on niin paljon ettei aina tiedä missä se mamma viilettää.

Hiisi on kunnostaunut myös käräpästenjahtaajana. Nykyisin ei kauaa ehdi lihavat siivekkäät pörrätä ympäriinsä ennen kuin Pöpsy on popsinut ne jo poskeensa. Sekös minua miellyttää ettei itse tarvitse juosta lehti kourassa ympäriinsä.

Hiisi on huippu kaikkine vikoinensakkin. Tykkään tuosta pienestä leijonan pojastani (eikä kukaan nyt naura :D) kamalasti. Pus. ♥

Every moment was so precious.

Kyynel tipahti poskelle, sydän pysähtyi, hengitys lamaantui. Vasta musiikin tunkeutuessa odottavaan hiljaisuuteen uskalsin niiskaista. Rakastin. Rakastan. Katsoin WALL-E:tä.

Kuulin joskus sanottavan, että elokuva on hyvä jos ei katso kelloa välissä. Yleensä katson kelloa joka leffassa, eli kohdallani uskon kellottoman elokuvan tarkoittavan erinomaisuutta. Nyt en katsonut kertaakaan. Ei tullu edes mieleeni, eläydyin niin totaallisesta tämän pienen robotin romanttisuuteen. Elin täysillä mukana. Tuollaista elokuvaa, tunnetta, ei koskaan olisi voitu tehdä ihmisten näyttelemänä, ei millään muilla hahmoilla kuin roboteilla. Mieleeni siinä puhuttiin (ihmiset) vähän liikaa, mutta sehän oli lastenelokuva, ei aikuisten. Katsellessani kierteisgalaksia yhdessä WALL-E:n kanssa sydän puristui ikävästä Tähtieni pariin.

Olen päättänyt haastaa itseni, toivon etten luovuta ennen joulua. Haastan itseni käymään myynnin koulutusohjelman loppuun. Kovastikkin kutkuttelisi hakea Kauppakorkeaan uudestaan paremman tutkinnon, sitsaamisen, yhteissöllisyyden takia, mutta Haaga-Heliassa joudun suuremman henkisen haasteen eteen. Minun on niin äärettömän vaikea mennä siihen muottiin mitä he luovat, joten tässä on paikka kasvaa ja kehittyä.

Huomenna haluan mennä katsomaan Alisaa, rakkaimpaani. Tuota sinisilmäistä tyttöä, joka hurmaa kaikki, jonka silmät kertovat enemmän kuin maailma. Vien hänelle vaaleanpunaiset talvikengät. On myös ihana nähdä siskoani, niin pitkä aika viime kerrasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. Huomenna nähdään.

Muuan ero

Mikä sinun nimesi on,
kysyi multa puu,
Millaiset lehdet sinulla on.
Torni tiedusteli kuinka korkea olet.
Minä laskeuduin pitkäkseni maahan,
eikä se kysynyt minulta mitään.
Ei sanonut mitään.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksy. Nyt suostun vihdoin myöntämään, että syksy on tullut jäädäkseen. Kolea, harmaa tuuli velloo taas Mannerheimintietä pitkin, ja on kylmä juosta kiinni raitiovaunua aamuisin. Koulua takana tasan viikko. Voi mitä tunteiden vuoristorataa se viikko onkaan pitänyt sisällään. Kotona ihnoan sitä eniten, Pasilassa jopa pidän. Vielä pääsen yli yliopistosta, vielä joku päivä.

En käsitä miten nopeasti aika kultaa muistot. Viikko siitä, kun tulin Washingtonista, ja jo nyt kaipaan niin kovasti kentälle. Ehkä elämäni rankimmat puoli vuotta vietin siellä, mutta kyyneleet meinaavat kihota silmiin nähdessäni 615 pyyhältävän ohi työntekijät ja matkailijat kyydissään. Koskaan en ole oppinut itsestäni, maailmasta tai muista ihmisistä niin paljon kuin LEKO 1:sen toimistossa nenän ollessa kiinni ruudussa ja mielenkiintoisinta mitä ympärillä tapahtui oli Jonuska keittämässä teevettä. Tiedän, että jotain pahaa olisi tapahtunut, jos sinne vielä olisin jäänyt. Energia kun ei enää riittänyt mihinkään excel-täyteläisen päivän jälkeen. Nyt nämä ylimääräiset tunnit ovat ihan ongelma. 1,5h päivästä omaa aikaa ja siihen kun lisää vielä lyhyemmät päivät koululla. Vapaa-aikaa on niin runsaasti, että olen ihan hämilläni miten sen käyttää tehokkaasti. Ehkä näin aluksi annan itselleni oikeuden levätä ja kerätä voimia tulevaan. Kiitän niin paljon pomoani, pomon pomoa ja kaikkia työkavereita siitä mitä sain, ja että antoivat mahdollisuuden tälläiselle räkänokalle. Ahh jaksan tästä aiheesta vollottaa varmasti vielä monesti.

Piisiläinenkin on ollut ehkä ihanin. Odotan oikein näkeväni tuon körilään muutaman Pasilassa vietetyn tunnin jälkeen. Taidan joku päivä kirjoittaa millaisena minä näen Hiisin, ihan sellaisen Hiisille omistetun entryn. Tuo Smaragdi-silmä sen ansaitseekin, onhan se ehdottomasti paras kaveri, kämppis ja totuudensanelija. Paljon olen miettinyt sille kaveria, mutta en ole valmis pentuun. En ollut, kun Hiisin otin, enkä ehkä ole ikinä. En tiedä miksi oon nyt jotenki niin into näihin vanhempiin kavereihin. Tästä tulikin mieleeni, että sain vihdoin väännettyä kakarasta Ahne-potretin:



Toinen, kun ei malta pysyä poissa raksupussista. Harvinaista herkkua nuo meijän Pöppänälle niin kaikki pitää saada mikä irti lähtee. :D <3

I'll do it on my own.

Voi, että mikä (ensinnäkin) viikonloppu oli ja siihen vielä hurja viikonaloitus päälle. Hohhoi. Lauantai oli kuulemma yksi kesän kauneimpia päiviä. No minähän nukuin sen sitten kirjaimellisesti ohi. N. 18h seuraavaan keskipäivään mennessä olin saanut unta palloon ja vielä olisin halunnut jatkaa unten mailla. Hirveän väsynyt jotenkin oonki ollu tämän viikon. Tykkään kyllä kovasti tästä miu lukujärjestyksestä kun ei tarvihe kahdeksaan punnertaa kuin kahtena aamuna ja keskiviikkonakin saa keskittyä kotityöskentelyyn. Iltapäiviin melkeenpä poikkeuksetta ehtii vielä sisällyttää päikkäritkin, mikä miellyttää tätä tyttöä oikein kovasti. Ihmiset tuntuvat mukavilta ja sosiaalisilta, eikä oo tarvinnut jännittää avun pyytämistä yhdeltäkään. Opiskelijat tuntuvat muutenkin olevan niitä kivoimpia ihmisiä koko laitoksessa. Ekana koulupäivänä aamu oli kaikista hirvein ikinä. Kukaan (opintotoimistosta tai muut isot ihmiset) ei auttanut mua pääsemään alkuun, vaan kaikki tuntuivat pesevänsä kätensä auttamisesta. Tilanne onneksi helpotti kun pääsin käymään meidän KO:n "äidin" luona, joka sitten antoi potkua alkuun. Tässä koulussa ei varmasti selviä kunnialla ilman työn tekoa. Yksi 16 op:n kurssi, jossa riittää tekemistä enemmän kuin tarpeeksi jo nyt. Sillä kurssilla meidän oma tutoriaali-ryhmä on kaiken kirjava, mutta jaksan uskoa, että saadaan vaikka mitä aikaan kunhan ensin tutustutaan kunnolla toisiimme ja uskalletaan antaa keskustelun viedä mennessään.

Eilen oli tosiaan jo ensimmäinen vapaa keskiviikko, kävin kentällä viemässä lätkäni ja muut paperit. Puolet porukasta oli poissa, mutta olipa kiva yllättää edes ne muutaman naamat ja juoda kahvia yläkerran porukan kanssa. Käskin pitää niitä puljun pystyssä, jotta pääsen sinne taas vajaan vuoden päästä viralliseksi teiniksi (vaikka sillonhan jo olen ylittänyt 20 vuoden maagisen rajan hehee). Huomenna tulee vielä kahden viikon palkka + yhden lauantain ylityötunnit, ja sitten vielä lopputili kahden viikon päästä. Voi miten tulenkaan kaipaamaan tuota itse työllä ansaittua liksaa, nyt kun alkaa taas tuo surkea opiskelijan sosiaaliturva juosta tilille.

Tänään vielä aion olla hikipinko ja teen maanantaina kotitehtävän. Ensin ehkä katson ihan vähän televisiota (en paljoa, vaan ihan pikkuriikkisen).

Greetings from Virginia!

Ohhoi koska asiat eivät mene ikinä niin kuin on suunnitellut, tämäkin kirjoitus tulee jet lagin alaisena. Eli viikko taas vierähti Dullesin/Sterlingin mailla. Vaihteeksi oon rättipoikki ja maanantaina pitäisi kahdeksalta jaksaa punnertaa tuonne Pasilaan aloittamaan esimmäinen koulupäiväni Business English -kurssilla. Viikko sitten piti olla viimeinen työpäivä Finnairin lätkä kaulassa, mutta puhuivat vielä yli lähtemään Washingtoniin viikoksi. Täten jäi Mikkelin reissu ällöttävän lyhyeksi ja orientoivat kokonaan väliin. Tosin olihan tuo eilinenkin ihan hyvä viimeinen päivä. Nyt vaan mennään ihan pönttö sekasin aloittamaan ekaluokkalaisena, mutta oma vika.

Tuli elettyä amerikkalaista kulutusunelmaa, oltua pelkääjän penkin kuskina ja tehtyä vaihteeksi töitä. Tällä kertaa osasin ottaa "halvasta dollarista" kaiken irti ja shoppailin suht hienosti. Tätä kyllä siivitti edellisenä perjantaina tullut palkka. Rahaa jäi tilille, mikä tietenkin kruunasi kaiken ettei tarvitse elää coscoussilla koko seuraavaa viikkoa. Nyt vaan tuli mitta täyteen ylipirteästä tekohymyjen maasta: kamelin väriset rakennukset ja toivottoman pitkät matkat paikasta toiseen. Onneksi edellisestä kerrasta viisastuneina ymmärrettiin vuokrata auto, joka säästi Camilin riistotaksoilta. Unelmaa elin itlaisinkin: Lehmäjäätelöä suoraan pönikästä telviissiota katsellen sängyllä. D.C:hin ei menty, mutta käytiin pienimuotoisella RoadTripillä Shenandoahin national parkissa, saalimme oli kaksi peuraa ja kalkkuna Ihana olla kotona kuuntelemassa Hisiin jäkätystä ja narinaa. Oli niin ikävä. Onneksi tällä kertaa ei jet lag ei ole ihan niin hirveä kuin viimeksi, sain nukuttua harvinaisen hyvin koneessa joka teki todellan nannaa. Joskus ehkä vielä toteutan rautaperse-matkani halki valtojen, mutta muutama vuosi siihen menee...vähintään.

Ensi viikolla pitäisi vielä käydä palauttamassa lätkä, jotta saisin joskus sitten tuon lopputilini. Pitää nyt katsoa minkälaiseksi tuo lukujärjestykseni nyt sitten muodostuu. Pitänee yrittää vähän tutkailla sitä avuttomana Haaga-Helian sivuilta.

Kiitos Mumu, kun jaksoit olla täällä Piisiläisen seurana. Nyt väsyttää, jaksaisinkohan valvoa koko päivän...