One Vision

Hiisi lähti tänään remontin alta pois Mikkeliin. Hirvittävän haikeana pakkasin kissan autoon ja vilkutin perään. Täällä on niin kamalan yksinäistä ja h i l j a i s t a. Äiti on soitellut koko päivän mitä kaikkea Hiisille saa syöttää ja miten paljon. Pelkään pahoin, että Hiisi tulee takaisin parin viikon päästä kaksinkertaisena, kun "mami piti hyvää huolta pojasta". Ehkä niillä 'isovanhemmilla' on niin tapana. Hiisille lähti oma puukin mukaan, josta se saa sitten vahtia koko suurta reviiriään.

Isä oli siis viime yön täällä, suunniteltiin ja katseltiin vähän noita remppa-asioita. Täällä rakennetaan ja kaadetaan seinää. Saa nähdä tunnistaako tätä enää edes omaksi kodikseen, kun palaan seuraavan kerran tänne. Suuntaan siis Hiisin perään Mikkeliin sunnuntaina. Koulussa alkaa intesiiviviikko, joten hyvä aika aloittaa paikkojen uusiminen. Muutenkin pitänyt hirveää kiirettä kokoajan. En vaan saa päästä pois ajatusta, miten haluaisin Hiisille kaverin. Liekö se nyt aivan mahdoton ajatus kuitenkaan. Pitänee jutella tarkemmin Pian kanssa, kun aika on enemmän ajankohtainen (lue: kun rahatilanne näyttää paremmalta).

Pari viikkoa menee onneksi nopeasti, ja päästään muuttamaan Hiisin kanssa uutta henkivään kotiin, jossa lattian sentin raoista ei kasva Pikku-Hiisejä.

Aika menee niin nopeasti. Hiisillä ja mulla oli vuosipäivä 4.2. (jonka sitten tietenkin unohdin..). Karvanlähdöstä huomaa, että kevät on taas tuloillaan. Haluaisin imuroida kaikki irtokarvat tuosta katista, jossei se pelkäis niin hirvittävästi imuria.

Hiisi asusteli viikon Leppävaarassa Jeti-kissan seurana samaan aikaan, kun itse viiletin Söldenissä. Käytiin viikkoa ennen yönseutu kokeilemassa miten Hiisi siellä viihtyy. En ole tainnut eläissäni nauraa niin paljon katille. Jeti kyhjötti yksin nurkassa eikä uskaltanu liikkua raukka sieltä minnekkään, kun samalla Hiisi kävi keräämässä rohkeutta Emilian ja miu jaloista ja hyökkäsi kiljuen sotahuutojaan isottelemaan Jetille, joka muuten on n. tuplasti isompi kuin Hiisi.Viikko oli kuitenki sujunut suht. hyvin. Olivat kuulemma jopa mahtuneet samaan keittiöön. Jossain välissä viikkoa Jeti oli kuitenkin saanut tarpeekseen suuriegoisesta kakarasta ja näyttänyt kuka asunnossa määrää. :D Hyvä niin.

Miäkin kävin tuossa puhallustesteissä, jotka tosin jännitti hirvittävästi, kun en sellaisissa ollut käynyt sitten Hiisin ottamisen. Kaikki oli kuitenkin erinoimaisessa kunnossa, joten ei tarvitse edes pohtia siitä luopumista.

Mulle on tulossa vihdoin ja viimein se kauan odotettu remppa, joten Hiisi muuttaa ens kuun lopulla Mikkeliin äidin seuraksi pariks viikkoo.