Hiisi lähti tänään remontin alta pois Mikkeliin. Hirvittävän haikeana pakkasin kissan autoon ja vilkutin perään. Täällä on niin kamalan yksinäistä ja h i l j a i s t a. Äiti on soitellut koko päivän mitä kaikkea Hiisille saa syöttää ja miten paljon. Pelkään pahoin, että Hiisi tulee takaisin parin viikon päästä kaksinkertaisena, kun "mami piti hyvää huolta pojasta". Ehkä niillä 'isovanhemmilla' on niin tapana. Hiisille lähti oma puukin mukaan, josta se saa sitten vahtia koko suurta reviiriään.
Isä oli siis viime yön täällä, suunniteltiin ja katseltiin vähän noita remppa-asioita. Täällä rakennetaan ja kaadetaan seinää. Saa nähdä tunnistaako tätä enää edes omaksi kodikseen, kun palaan seuraavan kerran tänne. Suuntaan siis Hiisin perään Mikkeliin sunnuntaina. Koulussa alkaa intesiiviviikko, joten hyvä aika aloittaa paikkojen uusiminen. Muutenkin pitänyt hirveää kiirettä kokoajan. En vaan saa päästä pois ajatusta, miten haluaisin Hiisille kaverin. Liekö se nyt aivan mahdoton ajatus kuitenkaan. Pitänee jutella tarkemmin Pian kanssa, kun aika on enemmän ajankohtainen (lue: kun rahatilanne näyttää paremmalta).
Pari viikkoa menee onneksi nopeasti, ja päästään muuttamaan Hiisin kanssa uutta henkivään kotiin, jossa lattian sentin raoista ei kasva Pikku-Hiisejä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti