Never thought I'd get any higher

Olen ihan iloinen etten enää elä extaasissa. Olo on seesteistynyt. Oikein hyvä näin. Vihdoin ja viimein ehkä saattaisin nukkuakkin. Väsyttää. En ole nukkut kahteen viikkoon kunnolla. Mistä lie johtuu. Khihi. (No ei se siitä johdu..)

Hiisi kaipaaa aina vain enemmän ja enemmän hellyyttä. Onneks on sitä antaa. Ruokakin on taas alkanut maistumaan. Leuassa sillä on vain semmoinen verenpurkauma-juttu. Raapinut raukka leukaansa niin kamalasti. Pitää yrittää keksiä siihen jotain mikä vähän hillitsisi kutinaa.

Samalla kun Hiisi on hellyydenkipeä, niin minä olen seurankipeä. Vissiin tuo puoli vuotta Finnairilla teki tehtävänsä vuoden erakoitumisten osalta. Enpä silloin oikein ketään koskaan nähnytkään. Hmm. Nyt näen, ja paljon ihmisiä näenkin. Onneksi on näitä oikein huippuja koulukavereita.

Perjantaina lähden Lahden kautta Mikkeliin. Todella mukavaa käydä veljeä moikkaamassa ensin. Pitkään aikaan en Lahdenmaalla olekkaan käynyt. Vielä on ensi viikon suunnitelmat hakusessa, mutta eiköhän nekin tässä vielä asetu.

Hiisille ostin tänään Feliwaytä, jotta tuo matkustaminen onnistuisi stressittömämmin. Perjantaina siis testiin se spray. Nyt lähden nukkumaan. Hyvää yötä.

Ps. Sainoinko jo että saattaisin olla ehkä ihan pikkuisen ihastunut? Mhihi.

It was the wicked and wild wind

Ihan mieletön fiilis. Tuntuu kuin eläisin jossain toisessa maailmassa, jonkun toisen elämää. Ehkä tämä on sitä jonkun sorttista onnellisuutta. Aika menee siivillä, ja koko ajan on jotain uutta ja ihanaa mitä odottaa. Koulu on mahtavaa, vaikka töitä se teettää. Koskaan en ole tainnut tehdä koulutöitäni tälläisellä innostuksella. Toki vielä vaivaa tämä viimetingan pahe, mutta voi sitä ihmettä, kun huomaa tajunneensa ja oppineensa. Saan ihan älyttömän fiiliksen jokaisesta tehdystä työstä.

Viime kuukausi, tuleva puoli vuotta. Upeaa! Aivan siis käsittämättömän upeaa. Tupareita, juhlia, kahvitteluja ja lounaita. En ole ollut näin pirteä aikoihin. Viikon päästä pääsen saunaan. Ahh sauna! Sitä ihmettä en olekkaan kokenut sitten joulun. Sitten Lahden kautta Mliin, viikoksi. Mummin näkeminen, kavereita, ratsastamista, juhlimista. Ai kun meinaa järki lähteä!

Tulevat synttärit. Kuukausi, sitten minusta tulee aikuinen. Toivottavasti saadaan järkättyä ne mahtavimmat synttärit koskaan, voi olla, että paikalla on vain me kaksi sankaria. :D Pikkujoulut. Äää, pää räjähtää!

Kuukauden loman jälkeen GOOM. Alepa, teemme historiaa! T:Siwa
Sitten vielä Alpeille, Itävaltaan. Unelmien täyttymys. Kahdeksas kerta tulossa, aion elää sen täysillä. Niin kuin aina ennenkin.

En tiedä miten päin tässä olisi. Olen kuin lapsi karkkikaupasssa. Ja Hiisi ♥
Se vaan on niin ihana, paitsi ehkä silloin, kun se hyppää puusta niskaan. Haluan niin uskoa, että se on onnellinen katti.

I can’t wait ’til the morning
Wouldn’t wanna change a thing

Halo = valoympyrä

Nyt vihdoin ja viimein haluan jakaa kanssanne Nebuankhet Hobgoblin Halon a.k.a. Hiisin. Kissan, jonka voisin sanoa muuttaneen elämäni.

Hiisi on ollut parasta elämässäni pitkään aikaa, ja rakastan sitä päivä päivältä enemmän. Varsinkin nyt, kun en ole tehnyt pitkää päivää töissä ja mennyt suoraan nukkumaan kotiin päästyäni, voin sanoa oppineeni tuntemaan Hiisistä niin paljon enemmän ja meistä on tullut niin paljon läheisempiä. Hiisi ei malta syödä ruokaansa tultuani kotiin, vaan antaa mulle hellyyttä tulvitan "tervetuloa kotiin, ihana nähdä siua!"-osoituksen. Puskemista, kehräämistä ja kuolaamista on aina tiedossa. Ruokakin kyllä kelpaa, välillä nirsoillaan, mutta herkut kelpaa aina. Yleensä kurkut ehtivät hävitä leipäni päältä, jos satun kääntämään selkäni hetkeksikään tai tassu tulee korvan vierttä suoraan lautaselleni.

Hiisi on myös äärimmäisen utelias. Mikään ei jää tältä vahtikatilta huomaamatta, jos päätän laittaa vessan oven kiinni hetkeksi niin Hiisi on oven takana kovaan ääneen huutamassa, että nyt on hänet jätetty ihan tapahtumien ulkopuolelle. Hiisi istuu lähes poikkeuksetta pöntön päällä käydessäni suihkussa, mutta jos sattuu olemaan samalla hetkellä vieraita niin Hiisi viettää aikansa vahtien tunkeilijaa. Eihän nyt ketään voi jättää vartioimatta! Tämä katti jahtaa myös omaa häntäänsä ja leikittää itse itseään. Hiisi hakee leikkikoristaan lelun, asettaa sen keskelle lattiaa ja menee vaanimaan verhon taakse, kun lelu on tapettu on se aika asettaa takaisin lattian keskikohtaan ja aloittaa alusta. Fiksu kissa.



Lämpöä rakastetaan tässä talossa eniten. Nyt kun aurinko ei enää lämmitä ikkunalautaa, on se unohdettu löhöämispaikkana, sängystä ja kopasta on tullut parhaat paikat nukkua kauneusunia. Aamuyöllä lämpöisin paikka löytyy mun vierestä peiton alta. Syli on muutenkin aina hyvä ja lämmä paikka makoilla. Jos itse et ymmärrä ottaa niin Pöppänä pitää huolen, että ei jää rapsutusten ja lämmön ulkopuolelle. Aamut ovat ihan meidän aikaamme, varsinkin viikonloppuaamut. Sillon kellitään yhdessä rapsutusten ja kehräyksen kera. Aamupalakin on se päivän tärkein ruoka. :)

Jääkaappi on Pöpsyn paras kaveri. Mikkelissä mielellään istuttaisiin jääkaapissa vaikka koko päivä, jos vaan siellä ei ois niin kylmä. Mikkeli on muutenkin Hiisin mielestä mieletön paikka, kun siellä voi juosta! Pääsee ravaamaan rappusia, pitkää spurttia ottamaan ja pakoon kunnolla, jos on tarve. Ainut mikä siellä vain harmittaa, kun huoneita on niin paljon ettei aina tiedä missä se mamma viilettää.

Hiisi on kunnostaunut myös käräpästenjahtaajana. Nykyisin ei kauaa ehdi lihavat siivekkäät pörrätä ympäriinsä ennen kuin Pöpsy on popsinut ne jo poskeensa. Sekös minua miellyttää ettei itse tarvitse juosta lehti kourassa ympäriinsä.

Hiisi on huippu kaikkine vikoinensakkin. Tykkään tuosta pienestä leijonan pojastani (eikä kukaan nyt naura :D) kamalasti. Pus. ♥

Every moment was so precious.

Kyynel tipahti poskelle, sydän pysähtyi, hengitys lamaantui. Vasta musiikin tunkeutuessa odottavaan hiljaisuuteen uskalsin niiskaista. Rakastin. Rakastan. Katsoin WALL-E:tä.

Kuulin joskus sanottavan, että elokuva on hyvä jos ei katso kelloa välissä. Yleensä katson kelloa joka leffassa, eli kohdallani uskon kellottoman elokuvan tarkoittavan erinomaisuutta. Nyt en katsonut kertaakaan. Ei tullu edes mieleeni, eläydyin niin totaallisesta tämän pienen robotin romanttisuuteen. Elin täysillä mukana. Tuollaista elokuvaa, tunnetta, ei koskaan olisi voitu tehdä ihmisten näyttelemänä, ei millään muilla hahmoilla kuin roboteilla. Mieleeni siinä puhuttiin (ihmiset) vähän liikaa, mutta sehän oli lastenelokuva, ei aikuisten. Katsellessani kierteisgalaksia yhdessä WALL-E:n kanssa sydän puristui ikävästä Tähtieni pariin.

Olen päättänyt haastaa itseni, toivon etten luovuta ennen joulua. Haastan itseni käymään myynnin koulutusohjelman loppuun. Kovastikkin kutkuttelisi hakea Kauppakorkeaan uudestaan paremman tutkinnon, sitsaamisen, yhteissöllisyyden takia, mutta Haaga-Heliassa joudun suuremman henkisen haasteen eteen. Minun on niin äärettömän vaikea mennä siihen muottiin mitä he luovat, joten tässä on paikka kasvaa ja kehittyä.

Huomenna haluan mennä katsomaan Alisaa, rakkaimpaani. Tuota sinisilmäistä tyttöä, joka hurmaa kaikki, jonka silmät kertovat enemmän kuin maailma. Vien hänelle vaaleanpunaiset talvikengät. On myös ihana nähdä siskoani, niin pitkä aika viime kerrasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin. Huomenna nähdään.

Muuan ero

Mikä sinun nimesi on,
kysyi multa puu,
Millaiset lehdet sinulla on.
Torni tiedusteli kuinka korkea olet.
Minä laskeuduin pitkäkseni maahan,
eikä se kysynyt minulta mitään.
Ei sanonut mitään.

Syyskuun ensimmäinen päivä. Syksy. Nyt suostun vihdoin myöntämään, että syksy on tullut jäädäkseen. Kolea, harmaa tuuli velloo taas Mannerheimintietä pitkin, ja on kylmä juosta kiinni raitiovaunua aamuisin. Koulua takana tasan viikko. Voi mitä tunteiden vuoristorataa se viikko onkaan pitänyt sisällään. Kotona ihnoan sitä eniten, Pasilassa jopa pidän. Vielä pääsen yli yliopistosta, vielä joku päivä.

En käsitä miten nopeasti aika kultaa muistot. Viikko siitä, kun tulin Washingtonista, ja jo nyt kaipaan niin kovasti kentälle. Ehkä elämäni rankimmat puoli vuotta vietin siellä, mutta kyyneleet meinaavat kihota silmiin nähdessäni 615 pyyhältävän ohi työntekijät ja matkailijat kyydissään. Koskaan en ole oppinut itsestäni, maailmasta tai muista ihmisistä niin paljon kuin LEKO 1:sen toimistossa nenän ollessa kiinni ruudussa ja mielenkiintoisinta mitä ympärillä tapahtui oli Jonuska keittämässä teevettä. Tiedän, että jotain pahaa olisi tapahtunut, jos sinne vielä olisin jäänyt. Energia kun ei enää riittänyt mihinkään excel-täyteläisen päivän jälkeen. Nyt nämä ylimääräiset tunnit ovat ihan ongelma. 1,5h päivästä omaa aikaa ja siihen kun lisää vielä lyhyemmät päivät koululla. Vapaa-aikaa on niin runsaasti, että olen ihan hämilläni miten sen käyttää tehokkaasti. Ehkä näin aluksi annan itselleni oikeuden levätä ja kerätä voimia tulevaan. Kiitän niin paljon pomoani, pomon pomoa ja kaikkia työkavereita siitä mitä sain, ja että antoivat mahdollisuuden tälläiselle räkänokalle. Ahh jaksan tästä aiheesta vollottaa varmasti vielä monesti.

Piisiläinenkin on ollut ehkä ihanin. Odotan oikein näkeväni tuon körilään muutaman Pasilassa vietetyn tunnin jälkeen. Taidan joku päivä kirjoittaa millaisena minä näen Hiisin, ihan sellaisen Hiisille omistetun entryn. Tuo Smaragdi-silmä sen ansaitseekin, onhan se ehdottomasti paras kaveri, kämppis ja totuudensanelija. Paljon olen miettinyt sille kaveria, mutta en ole valmis pentuun. En ollut, kun Hiisin otin, enkä ehkä ole ikinä. En tiedä miksi oon nyt jotenki niin into näihin vanhempiin kavereihin. Tästä tulikin mieleeni, että sain vihdoin väännettyä kakarasta Ahne-potretin:



Toinen, kun ei malta pysyä poissa raksupussista. Harvinaista herkkua nuo meijän Pöppänälle niin kaikki pitää saada mikä irti lähtee. :D <3