Nobody said it was easy

Tämä blogi lakkaa nyt olemasta. Niinkin huonosti kuin viimeisen vuoden päivittelin. Hiisin rakas elämä on päättynyt. :( Maailman kamalin ikävä sitä kissaa. Päätin, että nyt oli aika - Hiisi oli vielä onnellinen. Kaikenmoista tapahtui, vatsa meni huonoksi ja niin edespäin. Torstaina 6.8.09 vein se Mikkeliin eläinlääkille, jossa sitten saatettiin Hiisi viimeiseen uneen. Poika pisti kaikkensa vastaan kuolemalle. Rakastin ja yhä rakastan, se oli maailman hienoin kissa. Kissa joka pelasti mut.



Nebuankhet Hobgoblin Halo 210505 - 060809 <3

Haudattiin Hiisi mökille, sinne missä se oli onnellisin koskaan.

If pain is gold, I'm a millionaire

Nyt on pitkästä aikaa asiaa mitä mitä tännekkin on jakaa. Hiisi vietti tänään kissaklinikka Felinassa päivän. Kaikki alkoi noin kuukausi sitten, kun vein Hiisin ensimmäistä kertaa Felinaan verisen ulosteen takia. Silloin alkueläintesti (giardia alkueläin) oli negatiivinen ja Hiisi sai kuitenkin antibioottikuurin, joka myös uusittiin viikkoa myöhemmin. Tätä toista kuuria en antanut loppuun asti sillä Hiisin ruokahalua katosi olemattomiin ja se oli nuutunut ja väsynyt. Ruokahalu ei kuitenkaan palautunut ja näin ollen kiikutin sen aamulla lääkärille.

Päivällä sitten tuli eläinlääkäriltä soitto, että nyt oli giardiatesti positiivinen ja se oli suurella todennäköisyydellä syömättömyyden syy. Epäonneksi terveystarkastuksessa huomattiin myös muuta: Hiisin sydän on laajentunut ja kammioiden seinämät ohentuneet. Tätä sitten paruin koko loppupäivän töissä, ja nyt on niin väsynyt olo. Kolmen kuukauden päästä on sydämen takia kontrolli ja niin kovasti toivon, että kaikki olisi sillon ihan suht ok, ettei sairaus iske kunnolla nopeasti.

Hiisi on nyt onnellisena kotona, se on aivan poikki, sillä päivä on ollut sille varmasti stressaavin ikinä. Nyt menen halimaan tuota mahakarvatonta kolliani (karvat jouduttiin ajamaan ultraääneen) ja olen hetken onnellinen, että se on vielä tuossa.

One Vision

Hiisi lähti tänään remontin alta pois Mikkeliin. Hirvittävän haikeana pakkasin kissan autoon ja vilkutin perään. Täällä on niin kamalan yksinäistä ja h i l j a i s t a. Äiti on soitellut koko päivän mitä kaikkea Hiisille saa syöttää ja miten paljon. Pelkään pahoin, että Hiisi tulee takaisin parin viikon päästä kaksinkertaisena, kun "mami piti hyvää huolta pojasta". Ehkä niillä 'isovanhemmilla' on niin tapana. Hiisille lähti oma puukin mukaan, josta se saa sitten vahtia koko suurta reviiriään.

Isä oli siis viime yön täällä, suunniteltiin ja katseltiin vähän noita remppa-asioita. Täällä rakennetaan ja kaadetaan seinää. Saa nähdä tunnistaako tätä enää edes omaksi kodikseen, kun palaan seuraavan kerran tänne. Suuntaan siis Hiisin perään Mikkeliin sunnuntaina. Koulussa alkaa intesiiviviikko, joten hyvä aika aloittaa paikkojen uusiminen. Muutenkin pitänyt hirveää kiirettä kokoajan. En vaan saa päästä pois ajatusta, miten haluaisin Hiisille kaverin. Liekö se nyt aivan mahdoton ajatus kuitenkaan. Pitänee jutella tarkemmin Pian kanssa, kun aika on enemmän ajankohtainen (lue: kun rahatilanne näyttää paremmalta).

Pari viikkoa menee onneksi nopeasti, ja päästään muuttamaan Hiisin kanssa uutta henkivään kotiin, jossa lattian sentin raoista ei kasva Pikku-Hiisejä.

Aika menee niin nopeasti. Hiisillä ja mulla oli vuosipäivä 4.2. (jonka sitten tietenkin unohdin..). Karvanlähdöstä huomaa, että kevät on taas tuloillaan. Haluaisin imuroida kaikki irtokarvat tuosta katista, jossei se pelkäis niin hirvittävästi imuria.

Hiisi asusteli viikon Leppävaarassa Jeti-kissan seurana samaan aikaan, kun itse viiletin Söldenissä. Käytiin viikkoa ennen yönseutu kokeilemassa miten Hiisi siellä viihtyy. En ole tainnut eläissäni nauraa niin paljon katille. Jeti kyhjötti yksin nurkassa eikä uskaltanu liikkua raukka sieltä minnekkään, kun samalla Hiisi kävi keräämässä rohkeutta Emilian ja miu jaloista ja hyökkäsi kiljuen sotahuutojaan isottelemaan Jetille, joka muuten on n. tuplasti isompi kuin Hiisi.Viikko oli kuitenki sujunut suht. hyvin. Olivat kuulemma jopa mahtuneet samaan keittiöön. Jossain välissä viikkoa Jeti oli kuitenkin saanut tarpeekseen suuriegoisesta kakarasta ja näyttänyt kuka asunnossa määrää. :D Hyvä niin.

Miäkin kävin tuossa puhallustesteissä, jotka tosin jännitti hirvittävästi, kun en sellaisissa ollut käynyt sitten Hiisin ottamisen. Kaikki oli kuitenkin erinoimaisessa kunnossa, joten ei tarvitse edes pohtia siitä luopumista.

Mulle on tulossa vihdoin ja viimein se kauan odotettu remppa, joten Hiisi muuttaa ens kuun lopulla Mikkeliin äidin seuraksi pariks viikkoo.

I will be king

Ida sanoi joskus todella osuvasti "Odotan sitä päivää, kun Hiisille ilmestyy kruunu ja punainen viitta harteille". Hiisi on tämän asunnon pieni kuningas, näin on. Sain vihdoin Hiisistä sen tilaamani julisteen kehyksiin. Oi miten ihana siitä julisteesta tuli! Pia oli ottanut miu mielestä niin manion kuvan katista, niin olihan se pakko saada 80cm korkeana kuvana seinälle. Hiisi.

Leevillä (10v) ja Alisalla (2v) oli tiistaina synttärit. Kävin valvomassa Leevin juhlia Hoplopissa, ja oli oikein mukavaa! Tänään oltiin Alisan synttäreillä sitten. Väänsin pari piirakkaa ja näin omia kummejani. Pitkästä aikaa. :) Kaakku oli oikein maukasta! Kuskasin veljeä ja Leeviä pitkin Vantaata, kiva oli kruisailla kuin "rallikuski". Huomenna mennään Leevin aikuisten juhlille, sielläkin on luvassa paljon kaikkea hyvää ja lihottavaa.

Viime viikolla isä kävi täällä vähän mittailemassa sun muuta miettimässä, rempataan tämä asunto kevään kuluessa. Kaikki menee uusiksi, tosin haluaisin kunnioittaa talon ikää. Liekö menee läpi toiveet.

Torstaina hengailin koko päivän Emilian luona. Pidettiin käsityöpiiriä ja leivottiin suklaakakkua. Miten mukavaa olikaan käydä tsekkaamassa niiden uusi kissa Jeti. Hiisi meneekin Jetin seuraksi viikolla 8, kun lähden Söldeniin laskemaan viikoksi. Tulevat varmasti hyvin toimeen. Hyvä on Hiisin tottua toisiin kissoihin, jos meille kissakaveri vielä otetaan tulevaisuudessa.

Maanantaina alkaa koulu, oman loman loppumista päätettiin juhlistaan Emilian, Heidin ja Sannan kanssa baarireissun merkeissä sunnuntaina. Saa nähdä missä kunnossa sitä kontataan kotiin...