Miksi sitä pitää olla niin tavattoman itsetuhoinen itsesäälissä rypevä idiotti, joka tajuaa vasta mitä on tuhoamassa kun on leikkinyt surkeaa vinkulelua viimeiset puoli vuotta? Voi tavaton, että voisin inhota itseni maan rakoon. Nyt oon vihanen.
Nyt on viimeinen tilaisuus oppia, että maailma ei pyöri tämän neidin navan ympärillä. Tästä sopasta ei muut kuin Iso-Herra itse saa mua pois. Niin ja itse! Nyt tarvitaan suurinta anteeksiantoa, ettei koskaan ennen. Ja ymmärrän paremmin kuin koskaan, ettei tälläistä anneta tosta vaan anteeksi. Ei kukaan jaksa kuunnella ininää ikuisuutta. Itsekkään niin en ole tehnyt. Aika olisi alkaa toteuttaa oppia muiden kohtelemisesta samoin kuin itseään tahtoisi kohtelevan. Että sitä voi olla naiivi. Halveksin tätä pientä ja itsekästä päätäni.
Anteeksi Mumu.
Kaiken oot multa kestäny - ymmärrän että tämä meni nyt jo yli.
*****************************************************************************
Olet mun idoli.
6/25/2008
6/20/2008
Tervist!
Näin taas viikko vierähti. Hirveästi ehti tapahtua - eikä kaikki ollut ihan suunnitelmissa. Tiistaina sitten monen kuukauden odotus huipentui siihen optiseen monivalintalomakkeeseen. Turhan vasemmalla kädellä vastasin. Ja nyt toki harmittaa. Ensin oli tavotteena 10 pistettä, mutta nähtyäni oikeat vastaukset tyydyn oikein mielissäni positiiviseen tulokseen. Ei siis opiskelupaikkaa mulle tänä vuonna - no ens kerralla uudestaa. Nyt ollaan kuitenkin kokemusta viisaampia. Mutta se ihmismäärä mikä siellä HSEn päärakennuksen edessä hengaili! Aivan älytöntä - naureskelin itekseni.
Keksiviikon (kuten torstainkin) Hiisi vietti ihan yksikseen koko päivä(n/t). Näin Tuaa, joka kanssa oli samoissa pääsykokeissa kanssani. Tiistaina ei tosin treffattu. Essinkin piti liittyä Turusta seuraamme, mutta edellisenä yönä unia verottanut vatsatauti vei voiton. Kamalan äkkiä tämä aika menee: kolme vuotta siitä kun ollaan viimeksi porukalla nähty! Pääsia, että edes toista neitiä tapasin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Tua pääsisi tänne kouluun, ja sitten voisi muuttaa tänne! Piippola, kun on vähän kaukana.... Käytiin katsomassa Sex and the City, ja ahh mitä huumoria! Ei toki ollut ollenkaan niin hyvä kuin sarja, mutta se huumori! Meinasin vollottaa, jo heti alussa. Vitsi, että tunsin itteni vähintääkin säälittäväksi. :D Leffan jälkeen käytiin juomassa lonkerot lasipalatsin terssilla. Oli hyvvvää!
Edellisen illan myöhäksi menenminen ei ollut ehkä se fiksuin ratkaisu. Aamulla oli vähän vaikea päästä ylös, mutta tieto tulevasta auttoi jaksamaan. Tämä päivä oli Tallinnan. Meillä kävi tuuri, että meidän koneemme oli huollossa Helsinki-Vantaalla niin ei tarvinnut ajaa Malmille lähtöä varten. Klo yksi pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti kakkoshallia missä tämä pieni sievyys odotti.
Tuo oli jotain oikeasti niin sievää ettei mikään! Sinne sitten neljän hengen poppoomme ahtautui (ja on muuten isot tilat sisällä!). Minä ja Marja takapenkillä - Joel ja Jonuska eteen. Fiilis oli aivan mahtava! Tuo oli niin once in a lifetime tilaisuus! Pienkoneella illalliselle Tallinnaan, mitä muuta voi toivoa? Lentäminen potkurikoneella oli totaallisen upeaa. Rakastuin välittömästi. En osannut sanoa mitään. Ja upeinta oli nähdä oma koti ylhäältä. Herkistyin. Tallinnassa (ja Malmille laskeuduttaessa myöskin) Jonuska oli ylivoimainen! En ikinä ole ollut niin tasaisissa laskuissa! Vähän harmitti kun ei pompannut :D. Tallinnassa sitten kävelimme terssilta toiseen ja vähän katseltiin kenkiä. Mikä mahtava paikka! En ikinä ollut käynyt siellä niin johan tekee mieli uudestaan! Tosin nyt näin hemmoteltuna, muu kyyti kuin oma kone ei kelpaa. :D Jossain välissä päivää sitten alkoi migreeni. Sekös mua ilahdutti. Illallisen jälkeen (joka oli muuten aivan ihana paikka syödä vartaita!) koski päähän niin vallan, että teki mieli itkeä. Takasin päin koneessa istuin huivi silmillä ja yritin nukkua. Ei ollenkaan sellainen lopetus upealle päivälle mitä toivoin! :/ Malmilla sitten tärisin ja voin pahoin. Rane oli hakemassa meitä, ja heitti mut Tikkurilan asemalle mitä hyppäsin junaan. Itkin koko matkan äidille puhelimessa. Ei toista niin kamalaa särkyä ole vielä ollut. Pasilasta taksilla kotiin oli fiksuin vaihtoehto. Edes apteekkiin en kyennyt menemään lääkkeitä ostamaan. Pehkuihin oli päästävä mahd. nop.
Hiisi hyvä ettei hypännyt päälle kun kaipasi kulta niin huomiota. Aina kun yöllä heräilin toinen oli kuolakoneena puskemassa ja tassuttelemassa ympäriinsä. Ei toista noin tavattoman hellyydenkipeää voi olla! Tuo kissa on kyllä aarre.
Nyt aamulla on myös aika hirveä olo ollut. Ihan voimat pois. Tuollainen kohtaus verottaa miestä aika pahasti. Paljon olisi tehtävää, mutta nyt varmaan toteutan uhkaukseni lukittutumisesta leffojen kanssa kotiin: kuulostaa todella hyvältä.
Oikein ihanaa juhannusta kaikille!
Keksiviikon (kuten torstainkin) Hiisi vietti ihan yksikseen koko päivä(n/t). Näin Tuaa, joka kanssa oli samoissa pääsykokeissa kanssani. Tiistaina ei tosin treffattu. Essinkin piti liittyä Turusta seuraamme, mutta edellisenä yönä unia verottanut vatsatauti vei voiton. Kamalan äkkiä tämä aika menee: kolme vuotta siitä kun ollaan viimeksi porukalla nähty! Pääsia, että edes toista neitiä tapasin. Toivon koko sydämeni pohjasta, että Tua pääsisi tänne kouluun, ja sitten voisi muuttaa tänne! Piippola, kun on vähän kaukana.... Käytiin katsomassa Sex and the City, ja ahh mitä huumoria! Ei toki ollut ollenkaan niin hyvä kuin sarja, mutta se huumori! Meinasin vollottaa, jo heti alussa. Vitsi, että tunsin itteni vähintääkin säälittäväksi. :D Leffan jälkeen käytiin juomassa lonkerot lasipalatsin terssilla. Oli hyvvvää!
Edellisen illan myöhäksi menenminen ei ollut ehkä se fiksuin ratkaisu. Aamulla oli vähän vaikea päästä ylös, mutta tieto tulevasta auttoi jaksamaan. Tämä päivä oli Tallinnan. Meillä kävi tuuri, että meidän koneemme oli huollossa Helsinki-Vantaalla niin ei tarvinnut ajaa Malmille lähtöä varten. Klo yksi pakkasimme laukkumme ja suuntasimme kohti kakkoshallia missä tämä pieni sievyys odotti.
Tuo oli jotain oikeasti niin sievää ettei mikään! Sinne sitten neljän hengen poppoomme ahtautui (ja on muuten isot tilat sisällä!). Minä ja Marja takapenkillä - Joel ja Jonuska eteen. Fiilis oli aivan mahtava! Tuo oli niin once in a lifetime tilaisuus! Pienkoneella illalliselle Tallinnaan, mitä muuta voi toivoa? Lentäminen potkurikoneella oli totaallisen upeaa. Rakastuin välittömästi. En osannut sanoa mitään. Ja upeinta oli nähdä oma koti ylhäältä. Herkistyin. Tallinnassa (ja Malmille laskeuduttaessa myöskin) Jonuska oli ylivoimainen! En ikinä ole ollut niin tasaisissa laskuissa! Vähän harmitti kun ei pompannut :D. Tallinnassa sitten kävelimme terssilta toiseen ja vähän katseltiin kenkiä. Mikä mahtava paikka! En ikinä ollut käynyt siellä niin johan tekee mieli uudestaan! Tosin nyt näin hemmoteltuna, muu kyyti kuin oma kone ei kelpaa. :D Jossain välissä päivää sitten alkoi migreeni. Sekös mua ilahdutti. Illallisen jälkeen (joka oli muuten aivan ihana paikka syödä vartaita!) koski päähän niin vallan, että teki mieli itkeä. Takasin päin koneessa istuin huivi silmillä ja yritin nukkua. Ei ollenkaan sellainen lopetus upealle päivälle mitä toivoin! :/ Malmilla sitten tärisin ja voin pahoin. Rane oli hakemassa meitä, ja heitti mut Tikkurilan asemalle mitä hyppäsin junaan. Itkin koko matkan äidille puhelimessa. Ei toista niin kamalaa särkyä ole vielä ollut. Pasilasta taksilla kotiin oli fiksuin vaihtoehto. Edes apteekkiin en kyennyt menemään lääkkeitä ostamaan. Pehkuihin oli päästävä mahd. nop.
Hiisi hyvä ettei hypännyt päälle kun kaipasi kulta niin huomiota. Aina kun yöllä heräilin toinen oli kuolakoneena puskemassa ja tassuttelemassa ympäriinsä. Ei toista noin tavattoman hellyydenkipeää voi olla! Tuo kissa on kyllä aarre.
Nyt aamulla on myös aika hirveä olo ollut. Ihan voimat pois. Tuollainen kohtaus verottaa miestä aika pahasti. Paljon olisi tehtävää, mutta nyt varmaan toteutan uhkaukseni lukittutumisesta leffojen kanssa kotiin: kuulostaa todella hyvältä.
Oikein ihanaa juhannusta kaikille!
6/13/2008
Perjantai 13
Vaikken olekkaa mitenkään erityisen taikauskoinen tästä päivästä syytän vain ja ainoastaan perjantai 13. päivän vitsausta.
Päätin pitää tämän päivän palkattomana vapaana, jotta saisin keskittyä pääsykokeisiin valmistautumiseen. Jo sitten eilen kroppani romahti aivan tyystin väsymksestä. Hispe oli kyllä kultasin, ei ehtinyt edes ruokaansa syömään kun oli toivottamassa mua tervetuulleksi pitkän päivän jälkeen kotiin. Ihanaa, kun vihdoin alkaa tuntumaan, että meistä on tullut oikea tiimi. Kaupassakin rupesi hävettämään, kun ei tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa ostoksia. :D Kolikkopussin 90centtiä onneksi pelasti tilanteen.
Tänään soitin hetken mielijohteesta aamulla, josko Heidi tahtoisi kävästä lounaalla. Pastasalaatin jälkeen oloni oli niin vallan täysi, että kiitin onnea pussimaisesta takistani ettei lähestulkoon raskausvatsa näkynyt alta. Siitä sitten lähdin kohti Poliisiasemaa. Matkalla eksyin yli puoleksi tunniksi, ja ovella huomasin, ettei paikka ollut ollenkaan se mihin halusin. Loistavan suuntavaistoni avustuksella lähdin sitten kävelemään väärään suuntaan etsiessäni paikkaa johon oikea päämäärä oli. Heidi oli enkeli, ja neuvoi eksyneen kohti oikeaa ovea. Punanotkonkadulla törmäsin järkyttävään yllätykseen: 60 ihmistä jonossa ennen mua. Voi Pyhä Sylvi sentään, että itketti. No 2 tunnin odotuksen jälkeen itketti vielä enemmän, kun ilmoittivat luukulla, että olin ottanu aivan väärän paperin mukaan, enkä lopullista ajokorttin hakemusta saanut eteenpäin. Olin myös ajatellut käydä ostamassa viinilaseja, kun olivat tarjouksessa Sokoksella. Kappas, muistin väärin, enkä kerännytkään sitä sarjaa! Siinä vaiheessa teki mieli itkeä ja huutaa. Kävin kuitenkin kaupassa ja ostin säkillisen siideriä. Helpotti oloa. :D
Taisi olla ihan hyvä, etten töihin sitten mennyt. Voi olisin varmaan tuhonnut koko tietojärjestelmän. Nyt sitten vielä nopea pikasiivous, jos sitten vaikka olisi elämää rakennettu uudestaan, jotta voisi tehdä sitä mitä tänään pitikin: opiskella. Ensi viikosta on onneksi ehkä tulossa paras viikko aikoihin. Sitä siis odotellessa!
Päätin pitää tämän päivän palkattomana vapaana, jotta saisin keskittyä pääsykokeisiin valmistautumiseen. Jo sitten eilen kroppani romahti aivan tyystin väsymksestä. Hispe oli kyllä kultasin, ei ehtinyt edes ruokaansa syömään kun oli toivottamassa mua tervetuulleksi pitkän päivän jälkeen kotiin. Ihanaa, kun vihdoin alkaa tuntumaan, että meistä on tullut oikea tiimi. Kaupassakin rupesi hävettämään, kun ei tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa maksaa ostoksia. :D Kolikkopussin 90centtiä onneksi pelasti tilanteen.
Tänään soitin hetken mielijohteesta aamulla, josko Heidi tahtoisi kävästä lounaalla. Pastasalaatin jälkeen oloni oli niin vallan täysi, että kiitin onnea pussimaisesta takistani ettei lähestulkoon raskausvatsa näkynyt alta. Siitä sitten lähdin kohti Poliisiasemaa. Matkalla eksyin yli puoleksi tunniksi, ja ovella huomasin, ettei paikka ollut ollenkaan se mihin halusin. Loistavan suuntavaistoni avustuksella lähdin sitten kävelemään väärään suuntaan etsiessäni paikkaa johon oikea päämäärä oli. Heidi oli enkeli, ja neuvoi eksyneen kohti oikeaa ovea. Punanotkonkadulla törmäsin järkyttävään yllätykseen: 60 ihmistä jonossa ennen mua. Voi Pyhä Sylvi sentään, että itketti. No 2 tunnin odotuksen jälkeen itketti vielä enemmän, kun ilmoittivat luukulla, että olin ottanu aivan väärän paperin mukaan, enkä lopullista ajokorttin hakemusta saanut eteenpäin. Olin myös ajatellut käydä ostamassa viinilaseja, kun olivat tarjouksessa Sokoksella. Kappas, muistin väärin, enkä kerännytkään sitä sarjaa! Siinä vaiheessa teki mieli itkeä ja huutaa. Kävin kuitenkin kaupassa ja ostin säkillisen siideriä. Helpotti oloa. :D
Taisi olla ihan hyvä, etten töihin sitten mennyt. Voi olisin varmaan tuhonnut koko tietojärjestelmän. Nyt sitten vielä nopea pikasiivous, jos sitten vaikka olisi elämää rakennettu uudestaan, jotta voisi tehdä sitä mitä tänään pitikin: opiskella. Ensi viikosta on onneksi ehkä tulossa paras viikko aikoihin. Sitä siis odotellessa!
6/11/2008
Vuosien jälkeen....
Ohhoij, vuosien jälkeen ensimmäinen kirjoitukseni minkään sortin blogiin. Tympäännyin täysin kun LiveJournal ei antanut miu tehdä ulkoasua haluamakseni, ja niin jäi päivittäminen sekä kaikki muukin siihen liittyvä. Toivon, että tästä alkaa uusi aikakausi Nörtti-Elisalle.
Hiisi vetelee onnessaan sikeitä tuolla puussa. Se on aina niin huvittavaa huomata, kun joko hännänpää tai korva pilkistää padan uumenista ja muuten katti on piilossa. Kyllä sen nyt kelpaa niitä vedellä, kun miä oon hereillä. Aikasemmin tänään yrittäessäni nukkua päikkäreitä (tai mahdollisesti oisin koisinu vaikka aamun asti - väsytti niin vallan kamalasti) Hiisi "protestoi" ja herätteli koko ajan perinteisesti: korvan juuressa oli katupora, joka tällä kertaa puski niin, että meinasi itsekkin kaatua.
Ensi viikolla on kauppiksen pääsykokeet. Hohhoi miten huonosti oon valmistautunu! Ihan hävettää. Pitäisi nyt loppuviikosta repästä oikein kunnolla eli ainut mitä sallin itseni lukemisen lisäksi tehdä on viikkosiivous ja lauantaina Mariannen synttäri-illallinen. Saa nyt nähdä miten töissäkään jaksan. Töitä olisi enemmän kuin kerkeäisi tekemään, mutta nämä viime aikoina tulleet iltamyöhän pänttäyshalut on verottanu niin valtavasti yön unia, että töissä ollaan silmät ristissä. Ois niin parasta päästä kouluun! Hirveä hinku luentosalin penkkille. Onneks tuloksia ei tarvitse odotella pitkään.
Nyt uppoutumaan taloustieteen ihmeellisen maailmaan. Hiisi tuhisee terveiset.
Hiisi vetelee onnessaan sikeitä tuolla puussa. Se on aina niin huvittavaa huomata, kun joko hännänpää tai korva pilkistää padan uumenista ja muuten katti on piilossa. Kyllä sen nyt kelpaa niitä vedellä, kun miä oon hereillä. Aikasemmin tänään yrittäessäni nukkua päikkäreitä (tai mahdollisesti oisin koisinu vaikka aamun asti - väsytti niin vallan kamalasti) Hiisi "protestoi" ja herätteli koko ajan perinteisesti: korvan juuressa oli katupora, joka tällä kertaa puski niin, että meinasi itsekkin kaatua.
Ensi viikolla on kauppiksen pääsykokeet. Hohhoi miten huonosti oon valmistautunu! Ihan hävettää. Pitäisi nyt loppuviikosta repästä oikein kunnolla eli ainut mitä sallin itseni lukemisen lisäksi tehdä on viikkosiivous ja lauantaina Mariannen synttäri-illallinen. Saa nyt nähdä miten töissäkään jaksan. Töitä olisi enemmän kuin kerkeäisi tekemään, mutta nämä viime aikoina tulleet iltamyöhän pänttäyshalut on verottanu niin valtavasti yön unia, että töissä ollaan silmät ristissä. Ois niin parasta päästä kouluun! Hirveä hinku luentosalin penkkille. Onneks tuloksia ei tarvitse odotella pitkään.
Nyt uppoutumaan taloustieteen ihmeellisen maailmaan. Hiisi tuhisee terveiset.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
